ihme

Finnish

Etymology

From . Cognate with Estonian ime, Votic ime, and Karelian imeh.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈihme/, [ˈiçme̞]
• Rhymes: -ihme
• Syllabification^(key): ih‧me

Noun

ihme

1. a miracle, wonder

   Se oli ihme!

   It was a miracle!

   mitä ihmettä, miksi ihmeessä ― what on Earth, why on Earth

Declension

Inflection of ihme (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative		ihme	ihmeet
genitive		ihmeen	ihmeiden ihmeitten
partitive		ihmettä	ihmeitä
illative		ihmeeseen	ihmeisiin ihmeihin
		singular	plural
nominative		ihme	ihmeet
accusative	nom.	ihme	ihmeet
	gen.	ihmeen
genitive		ihmeen	ihmeiden ihmeitten
partitive		ihmettä	ihmeitä
inessive		ihmeessä	ihmeissä
elative		ihmeestä	ihmeistä
illative		ihmeeseen	ihmeisiin ihmeihin
adessive		ihmeellä	ihmeillä
ablative		ihmeeltä	ihmeiltä
allative		ihmeelle	ihmeille
essive		ihmeenä	ihmeinä
translative		ihmeeksi	ihmeiksi
abessive		ihmeettä	ihmeittä
instructive		—	ihmein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ihme (Kotus type 48/hame, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative ihmeeni ihmeeni accusative nom. ihmeeni ihmeeni gen. ihmeeni genitive ihmeeni ihmeideni ihmeitteni partitive ihmettäni ihmeitäni inessive ihmeessäni ihmeissäni elative ihmeestäni ihmeistäni illative ihmeeseeni ihmeisiini ihmeihini adessive ihmeelläni ihmeilläni ablative ihmeeltäni ihmeiltäni allative ihmeelleni ihmeilleni essive ihmeenäni ihmeinäni translative ihmeekseni ihmeikseni abessive ihmeettäni ihmeittäni instructive — — comitative — ihmeineni second-person singular possessor singular plural nominative ihmeesi ihmeesi accusative nom. ihmeesi ihmeesi gen. ihmeesi genitive ihmeesi ihmeidesi ihmeittesi partitive ihmettäsi ihmeitäsi inessive ihmeessäsi ihmeissäsi elative ihmeestäsi ihmeistäsi illative ihmeeseesi ihmeisiisi ihmeihisi adessive ihmeelläsi ihmeilläsi ablative ihmeeltäsi ihmeiltäsi allative ihmeellesi ihmeillesi essive ihmeenäsi ihmeinäsi translative ihmeeksesi ihmeiksesi abessive ihmeettäsi ihmeittäsi instructive — — comitative — ihmeinesi first-person plural possessor singular plural nominative ihmeemme ihmeemme accusative nom. ihmeemme ihmeemme gen. ihmeemme genitive ihmeemme ihmeidemme ihmeittemme partitive ihmettämme ihmeitämme inessive ihmeessämme ihmeissämme elative ihmeestämme ihmeistämme illative ihmeeseemme ihmeisiimme ihmeihimme adessive ihmeellämme ihmeillämme ablative ihmeeltämme ihmeiltämme allative ihmeellemme ihmeillemme essive ihmeenämme ihmeinämme translative ihmeeksemme ihmeiksemme abessive ihmeettämme ihmeittämme instructive — — comitative — ihmeinemme second-person plural possessor singular plural nominative ihmeenne ihmeenne accusative nom. ihmeenne ihmeenne gen. ihmeenne genitive ihmeenne ihmeidenne ihmeittenne partitive ihmettänne ihmeitänne inessive ihmeessänne ihmeissänne elative ihmeestänne ihmeistänne illative ihmeeseenne ihmeisiinne ihmeihinne adessive ihmeellänne ihmeillänne ablative ihmeeltänne ihmeiltänne allative ihmeellenne ihmeillenne essive ihmeenänne ihmeinänne translative ihmeeksenne ihmeiksenne abessive ihmeettänne ihmeittänne instructive — — comitative — ihmeinenne third-person possessor singular plural nominative ihmeensä ihmeensä accusative nom. ihmeensä ihmeensä gen. ihmeensä genitive ihmeensä ihmeidensä ihmeittensä partitive ihmettään ihmettänsä ihmeitään ihmeitänsä inessive ihmeessään ihmeessänsä ihmeissään ihmeissänsä elative ihmeestään ihmeestänsä ihmeistään ihmeistänsä illative ihmeeseensä ihmeisiinsä ihmeihinsä adessive ihmeellään ihmeellänsä ihmeillään ihmeillänsä ablative ihmeeltään ihmeeltänsä ihmeiltään ihmeiltänsä allative ihmeelleen ihmeellensä ihmeilleen ihmeillensä essive ihmeenään ihmeenänsä ihmeinään ihmeinänsä translative ihmeekseen ihmeeksensä ihmeikseen ihmeiksensä abessive ihmeettään ihmeettänsä ihmeittään ihmeittänsä instructive — — comitative — ihmeineen ihmeinensä

Idioms

• mitä ihmettä? = what on Earth?
• kuin ihmeen kaupalla = amazingly

Adjective

ihme (not declinable)

1. (colloquial) strange, weird
   • ihme juttu — [a] strange thing

Derived terms

• ihmeellinen
• ihmetellä

Anagrams

• mehi

---

German

Pronoun

ihme

1. Obsolete form of ihm.

---

Ingrian

Etymology

From . Cognate with Finnish ihme, Estonian ime, Votic ime, and Karelian imeh.

Noun

1. a miracle, wonder

Declension

Declension of ihme (irregular)
	singular	plural
nominative	ihme	ihmehiin
genitive	ihmehen	ihmehiä
partitive	ihmeeht	ihmehisse
illative	ihmehesse	ihmehiiz
inessive	ihmeheez	ihmehist
elative	ihmehest	ihmehille
allative	ihmehelle	ihmehiil
adessive	ihmeheel	ihmehilt
ablative	ihmehelt	ihmehiks
translative	ihmeheks	ihmehiin
essive	ihmeheen	{{{23}}}
exessive1)	ihmehet	{{{24}}}
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.