iiri

Finnish

Etymology

Derived from Swedish iriska, ultimately from Old Irish Ériu.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈiːri/, [ˈiːri]
• Rhymes: -iːri
• Syllabification: ii‧ri

Noun

iiri

1. The Irish language.

Declension

Inflection of iiri (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		iiri	iirit
genitive		iirin	iirien
partitive		iiriä	iirejä
illative		iiriin	iireihin
		singular	plural
nominative		iiri	iirit
accusative	nom.	iiri	iirit
	gen.	iirin
genitive		iirin	iirien
partitive		iiriä	iirejä
inessive		iirissä	iireissä
elative		iiristä	iireistä
illative		iiriin	iireihin
adessive		iirillä	iireillä
ablative		iiriltä	iireiltä
allative		iirille	iireille
essive		iirinä	iireinä
translative		iiriksi	iireiksi
instructive		—	iirein
abessive		iirittä	iireittä
comitative		—	iireineen

Possessive forms of iiri (type risti)
possessor	singular	plural
1st person	iirini	iirimme
2nd person	iirisi	iirinne
3rd person	iirinsä

Synonyms

• iirin kieli

Related terms

• irkku
• Irlanti, irlanti
• irlanninkielinen

---

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *hiiri, from Proto-Uralic *šiŋere.

Noun

iiri (genitive iiree, partitive [please provide])

1. mouse

Inflection

This noun needs an inflection-table template.

References

• "iiri" in Vadja keele sõnaraamat