ilmatie

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ilma (air) +‎ tie (way, road)

Noun[edit]

ilmatie

  1. (anatomy) airway, trachea, windpipe
  2. air (transport through the air)

Declension[edit]

Inflection of ilmatie (Kotus type 19/suo, no gradation)
nominative ilmatie ilmatiet
genitive ilmatien ilmateiden
ilmateitten
partitive ilmatietä ilmateitä
illative ilmatiehen ilmateihin
singular plural
nominative ilmatie ilmatiet
accusative nom. ilmatie ilmatiet
gen. ilmatien
genitive ilmatien ilmateiden
ilmateitten
partitive ilmatietä ilmateitä
inessive ilmatiessä ilmateissä
elative ilmatiestä ilmateistä
illative ilmatiehen ilmateihin
adessive ilmatiellä ilmateillä
ablative ilmatieltä ilmateiltä
allative ilmatielle ilmateille
essive ilmatienä ilmateinä
translative ilmatieksi ilmateiksi
instructive ilmatein
abessive ilmatiettä ilmateittä
comitative ilmateineen

Hypernyms[edit]

Derived terms[edit]