jäännös

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

jää- +‎ -nnös

Noun[edit]

jäännös

  1. (often in plural) remains
  2. remainder, residue, residual

Declension[edit]

Inflection of jäännös (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative jäännös jäännökset
genitive jäännöksen jäännösten
jäännöksien
partitive jäännöstä jäännöksiä
illative jäännökseen jäännöksiin
singular plural
nominative jäännös jäännökset
accusative nom. jäännös jäännökset
gen. jäännöksen
genitive jäännöksen jäännösten
jäännöksien
partitive jäännöstä jäännöksiä
inessive jäännöksessä jäännöksissä
elative jäännöksestä jäännöksistä
illative jäännökseen jäännöksiin
adessive jäännöksellä jäännöksillä
ablative jäännökseltä jäännöksiltä
allative jäännökselle jäännöksille
essive jäännöksenä jäännöksinä
translative jäännökseksi jäännöksiksi
instructive jäännöksin
abessive jäännöksettä jäännöksittä
comitative jäännöksineen
Possessive forms of jäännös (type vastaus)
possessor singular plural
1st person jäännökseni jäännöksemme
2nd person jäännöksesi jäännöksenne
3rd person jäännöksensä

Compounds[edit]