kannike

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

kannike

  1. hanger, handle

Declension[edit]

Inflection of kannike (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative kannike kannikkeet
genitive kannikkeen kannikkeiden
kannikkeitten
partitive kanniketta kannikkeita
illative kannikkeeseen kannikkeisiin
kannikkeihin
singular plural
nominative kannike kannikkeet
accusative nom. kannike kannikkeet
gen. kannikkeen
genitive kannikkeen kannikkeiden
kannikkeitten
partitive kanniketta kannikkeita
inessive kannikkeessa kannikkeissa
elative kannikkeesta kannikkeista
illative kannikkeeseen kannikkeisiin
kannikkeihin
adessive kannikkeella kannikkeilla
ablative kannikkeelta kannikkeilta
allative kannikkeelle kannikkeille
essive kannikkeena kannikkeina
translative kannikkeeksi kannikkeiksi
instructive kannikkein
abessive kannikkeetta kannikkeitta
comitative kannikkeineen

Anagrams[edit]