katkaisu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: kat‧kai‧su
  • IPA(key): [ˈkɑtkɑisu]

Noun[edit]

katkaisu

  1. cutting

Declension[edit]

Inflection of katkaisu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative katkaisu katkaisut
genitive katkaisun katkaisujen
katkaisuiden
katkaisuitten
partitive katkaisua katkaisuja
katkaisuita
illative katkaisuun katkaisuihin
singular plural
nominative katkaisu katkaisut
accusative nom. katkaisu katkaisut
gen. katkaisun
genitive katkaisun katkaisujen
katkaisuiden
katkaisuitten
partitive katkaisua katkaisuja
katkaisuita
inessive katkaisussa katkaisuissa
elative katkaisusta katkaisuista
illative katkaisuun katkaisuihin
adessive katkaisulla katkaisuilla
ablative katkaisulta katkaisuilta
allative katkaisulle katkaisuille
essive katkaisuna katkaisuina
translative katkaisuksi katkaisuiksi
instructive katkaisuin
abessive katkaisutta katkaisuitta
comitative katkaisuineen

Related terms[edit]

Anagrams[edit]