kelmeä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From kelme, the white surface layer of the bark of a birch.

Adjective[edit]

kelmeä ‎(comparative kelmeämpi, superlative kelmein)

  1. bleak, pale, pallid, ashen (without color).

Declension[edit]

Inflection of kelmeä (Kotus type 15/korkea, no gradation)
nominative kelmeä kelmeät
genitive kelmeän kelmeiden
kelmeitten
partitive kelmeää
kelmeätä
kelmeitä
illative kelmeään kelmeisiin
kelmeihin
singular plural
nominative kelmeä kelmeät
accusative nom.? kelmeä kelmeät
gen. kelmeän
genitive kelmeän kelmeiden
kelmeitten
kelmeäinrare
partitive kelmeää
kelmeätä
kelmeitä
inessive kelmeässä kelmeissä
elative kelmeästä kelmeistä
illative kelmeään kelmeisiin
kelmeihin
adessive kelmeällä kelmeillä
ablative kelmeältä kelmeiltä
allative kelmeälle kelmeille
essive kelmeänä kelmeinä
translative kelmeäksi kelmeiksi
instructive kelmein
abessive kelmeättä kelmeittä
comitative kelmeine

Derived terms[edit]

Related terms[edit]