keltain

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian

[edit]
Keltain.

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *këltainën, equivalent to kelta (yellow) +‎ -in. Cognates include Finnish keltainen and Estonian kollane.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

keltain

  1. yellow

Adjective

[edit]

keltain (comparative keltaisemp)

  1. yellow
    • 1936, V. I. Junus, P. L. Maksimov, Inkeroisin keelen oppikirja alkuşkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 8:
      Karisoot keltaiset lehet. Pelto rohottaa.
      The yellow leaves fall off. The field is getting green.

Declension

[edit]
Declension of keltain (type 1/kärpäin, no gradation)
singular plural
nominative keltain keltaiset
genitive keltaisen keltaisiin
partitive keltaista, keltaist keltaisia
illative keltaisee keltaisii
inessive keltaisees keltaisiis
elative keltaisest keltaisist
allative keltaiselle keltaisille
adessive keltaiseel keltaisiil
ablative keltaiselt keltaisilt
translative keltaiseks keltaisiks
essive keltaisenna, keltaiseen keltaisinna, keltaisiin
exessive1) keltaisent keltaisint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

[edit]
  • (noun): kelto (folk poetic)

References

[edit]
  • V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 51
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 152
  • Olga I. Konkova, Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку[2], →ISBN, page 43