kelta

See also: ķelta and ķeltā

Esperanto

Etymology

kelto (“Celt”, noun) +‎ -a

Adjective

kelta (accusative singular keltan, plural keltaj, accusative plural keltajn)

1. Celtic

---

Finnish

Etymology

From a Baltic language, compare Lithuanian geltas, and German gelb.

Noun

kelta

1. yellow

Declension

Inflection of kelta (Kotus type 9/kala, lt-ll gradation)
nominative		kelta	kellat
genitive		kellan	keltojen
partitive		keltaa	keltoja
illative		keltaan	keltoihin
		singular	plural
nominative		kelta	kellat
accusative	nom.	kelta	kellat
	gen.	kellan
genitive		kellan	keltojen keltainrare
partitive		keltaa	keltoja
inessive		kellassa	kelloissa
elative		kellasta	kelloista
illative		keltaan	keltoihin
adessive		kellalla	kelloilla
ablative		kellalta	kelloilta
allative		kellalle	kelloille
essive		keltana	keltoina
translative		kellaksi	kelloiksi
instructive		—	kelloin
abessive		kellatta	kelloitta
comitative		—	keltoineen

Usage notes

• Used primarily as modifier in compound terms.

Synonyms

• keltainen

Derived terms

• kellertävä
• kellertää

Compounds

• kellanruskea
• keltahapero
• keltahelttarousku
• keltahelttaseitikki
• keltakuume

• keltalieko
• keltalimaseitikki
• keltamulta
• keltanuppiseitikki
• keltarauhanen

• keltarousku
• keltasieni
• keltasäieseitikki
• keltatauti
• keltatäplä

• keltatäplähapero
• keltavahvero
• keltavuokko
• keltavästäräkki

Anagrams

• kelat, lekat, letka, Tekla

---

Hungarian

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈkɛltɒ]
• Hyphenation: kel‧ta

Adjective

kelta (not comparable)

1. Celtic

---

Icelandic

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈcʰɛl̥ta/
• Rhymes: -ɛl̥ta

Noun

kelta f (genitive singular keltu, nominative plural keltur)

1. (anatomy) lap

Declension

declension of kelta

f-w1	singular		plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	kelta	keltan	keltur	kelturnar
accusative	keltu	keltuna	keltur	kelturnar
dative	keltu	keltunni	keltum	keltunum
genitive	keltu	keltunnar	kelta/keltna	keltanna/keltnanna

Synonyms

• (lap): kjalta