kevät

Finnish

Etymology

From , from Proto-Uralic *keŋä.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkeʋæt/, [ˈk̟e̞ʋæt̪]

• Audio:

  (file)

• Rhymes: -eʋæt
• Syllabification^(key): ke‧vät

Noun

season

Previous:	talvi
Next:	kesä

kevät

1. (season) spring

Compounds

• kevätaamu
• kevätaika
• kevätasu
• kevätaurinko
• kevätesikko
• keväthanki
• kevätilma
• kevätilta
• kevätistuntokausi
• kevätistutus
• kevätjuhla
• kevätjää
• kevätkausi
• kevätkello
• kevätkesä
• kevätkuukausi
• kevätkylmä
• kevätkylvö
• kevätkynsimö
• kevätkyntö
• kevätkääryle
• kevätlukukausi
• kevätmuoti
• kevätpuku
• kevätpuu
• kevätpäivä
• kevätpäiväntasaus
• kevätruis
• kevätrulla
• kevätsää
• kevättalvi
• kevättulva
• kevätvehnä
• kevätvilja
• kevätväsymys

 

See also

• (seasons) vuodenaika; kevät, kesä, syksy, talvi ^{(Category: fi:Seasons)}

---

Ingrian

Etymology

From , from Proto-Uralic *keŋä.

Noun

1. (season) spring

Declension

Declension of kevät (irregular)
	singular	plural
nominative	kevät	keväiin
genitive	kevvääen	keväiä
partitive	kevättä	keväii
illative	keväesse	keväiiz
inessive	keväeez	keväist
elative	keväest	keväille
allative	keväelle	keväiil
adessive	keväeel	keväilt
ablative	keväelt	keväiks
translative	keväeks	keväiin
essive	keväeen	{{{23}}}
exessive1)	kevvääet	{{{24}}}
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.