kielto

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kieltää +‎ -o

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

kielto

  1. ban, prohibition

Declension[edit]

Inflection of kielto (Kotus type 1/valo, lt-ll gradation)
nominative kielto kiellot
genitive kiellon kieltojen
partitive kieltoa kieltoja
illative kieltoon kieltoihin
singular plural
nominative kielto kiellot
accusative nom. kielto kiellot
gen. kiellon
genitive kiellon kieltojen
partitive kieltoa kieltoja
inessive kiellossa kielloissa
elative kiellosta kielloista
illative kieltoon kieltoihin
adessive kiellolla kielloilla
ablative kiellolta kielloilta
allative kiellolle kielloille
essive kieltona kieltoina
translative kielloksi kielloiksi
instructive kielloin
abessive kiellotta kielloitta
comitative kieltoineen

Compounds[edit]

Related terms[edit]

Anagrams[edit]