koitus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: Koitus

Czech[edit]

Noun[edit]

koitus m

  1. coitus

Synonyms[edit]

Further reading[edit]


Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Latin coitus.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkoi̯tus/, [ˈko̞i̯t̪us̠]
  • Hyphenation: koi‧tus

Noun[edit]

koitus

  1. coitus

Declension[edit]

Inflection of koitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative koitus koitukset
genitive koituksen koitusten
koituksien
partitive koitusta koituksia
illative koitukseen koituksiin
singular plural
nominative koitus koitukset
accusative nom. koitus koitukset
gen. koituksen
genitive koituksen koitusten
koituksien
partitive koitusta koituksia
inessive koituksessa koituksissa
elative koituksesta koituksista
illative koitukseen koituksiin
adessive koituksella koituksilla
ablative koitukselta koituksilta
allative koitukselle koituksille
essive koituksena koituksina
translative koitukseksi koituksiksi
instructive koituksin
abessive koituksetta koituksitta
comitative koituksineen

Anagrams[edit]