luonne

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Finnish Wikipedia has an article on:

Wikipedia fi

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: luon‧ne
  • Rhymes: -uonːe
  • IPA(key): [ˈluo̞nːe̞]

Etymology[edit]

luonto +‎ -e

Noun[edit]

luonne

  1. nature, character (e.g. of person)

Declension[edit]

Inflection of luonne (Kotus type 48/hame, nt-nn gradation)
nominative luonne luonteet
genitive luonteen luonteiden
luonteitten
partitive luonnetta luonteita
illative luonteeseen luonteisiin
luonteihin
singular plural
nominative luonne luonteet
accusative nom. luonne luonteet
gen. luonteen
genitive luonteen luonteiden
luonteitten
partitive luonnetta luonteita
inessive luonteessa luonteissa
elative luonteesta luonteista
illative luonteeseen luonteisiin
luonteihin
adessive luonteella luonteilla
ablative luonteelta luonteilta
allative luonteelle luonteille
essive luonteena luonteina
translative luonteeksi luonteiksi
instructive luontein
abessive luonteetta luonteitta
comitative luonteineen

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]