mänettää

Ingrian

Etymology

From männä (“to go”) +‎ -ttää.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmænetːæː/, [ˈmæne̞tːæ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmænetːæː/, [ˈmæne̞tːæː]
• Rhymes: -ænetːæː
• Hyphenation: mä‧net‧tää

Verb

mänettää

1. (transitive) to waste, squander

Conjugation

Conjugation of mänettää (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	mänetän	en mänetä	1st singular	oon mänettänt, oon mänettänyt	en oo mänettänt, en oo mänettänyt
2nd singular	mänetät	et mänetä	2nd singular	oot mänettänt, oot mänettänyt	et oo mänettänt, et oo mänettänyt
3rd singular	mänettää	ei mänetä	3rd singular	ono mänettänt, ono mänettänyt	ei oo mänettänt, ei oo mänettänyt
1st plural	mänetämmä	emmä mänetä	1st plural	oomma mänettänneet	emmä oo mänettänneet
2nd plural	mänetättä	että mänetä	2nd plural	ootta mänettänneet	että oo mänettänneet
3rd plural	mänettäät1), mänettävät2), mänetettää	evät mänetä, ei mänetetä	3rd plural	ovat mänettänneet	evät oo mänettänneet, ei oo mänetetty
impersonal	mänetettää	ei mänetetä	impersonal	ono mänetetty	ei oo mänetetty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	mänetin	en mänettänt, en mänettänyt	1st singular	olin mänettänt, olin mänettänyt	en olt mänettänt, en olt mänettänyt
2nd singular	mänetit	et mänettänt, et mänettänyt	2nd singular	olit mänettänt, olit mänettänyt	et olt mänettänt, et olt mänettänyt
3rd singular	mänetti	ei mänettänt, ei mänettänyt	3rd singular	oli mänettänt, oli mänettänyt	ei olt mänettänt, ei olt mänettänyt
1st plural	mänetimmä	emmä mänettänneet	1st plural	olimma mänettänneet	emmä olleet mänettänneet
2nd plural	mänetittä	että mänettänneet	2nd plural	olitta mänettänneet	että olleet mänettänneet
3rd plural	mänettiit1), mänettivät2), mänetettii	evät mänettänneet, ei mänetetty	3rd plural	olivat mänettänneet	evät olleet mänettänneet, ei olt mänetetty
impersonal	mänetettii	ei mänetetty	impersonal	oli mänetetty	ei olt mänetetty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	mänettäisin	en mänettäis	1st singular	olisin mänettänt, olisin mänettänyt	en olis mänettänt, en olis mänettänyt
2nd singular	mänettäisit, mänettäist1)	et mänettäis	2nd singular	olisit mänettänt, olisit mänettänyt	et olis mänettänt, et olis mänettänyt
3rd singular	mänettäis	ei mänettäis	3rd singular	olis mänettänt, olis mänettänyt	ei olis mänettänt, ei olis mänettänyt
1st plural	mänettäisimmä	emmä mänettäis	1st plural	olisimma mänettänneet	emmä olis mänettänneet
2nd plural	mänettäisittä	että mänettäis	2nd plural	olisitta mänettänneet	että olis mänettänneet
3rd plural	mänettäisiit1), mänettäisivät2), mänetettäis	evät mänettäis, ei mänetettäis	3rd plural	olisivat mänettänneet	evät olis mänettänneet, ei olis mänetetty
impersonal	mänetettäis	ei mänetettäis	impersonal	olis mänetetty	ei olis mänetetty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	mänetä	elä mänetä	2nd singular	oo mänettänt, oo mänettänyt	elä oo mänettänt, elä oo mänettänyt
3rd singular	mänettäkköö	elköö mänettäkö	3rd singular	olkoo mänettänt, olkoo mänettänyt	elköö olko mänettänt, elköö olko mänettänyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	mänettäkkää	elkää mänettäkö	2nd plural	olkaa mänettänneet	elkää olko mänettänneet
3rd plural	mänettäkkööt	elkööt mänettäkö, elköö mänetettäkö	3rd plural	olkoot mänettänneet	elkööt olko mänettänneet, elköö olko mänetetty
impersonal	mänetettäköö	elköö mänetettäkö	impersonal	olkoo mänetetty	elköö olko mänetetty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	mänettänen	en mänettäne
2nd singular	mänettänet	et mänettäne
3rd singular	mänettännöö	ei mänettäne
1st plural	mänettänemmä	emmä mänettäne
2nd plural	mänettänettä	että mänettäne
3rd plural	mänettännööt	evät mänettäne, ei mänetettäne
impersonal	mänetettänöö	ei mänetettäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		mänettää	present	mänettävä	mänetettävä
2nd	inessive	mänettäes	past	mänettänt, mänettänyt	mänetetty
	instructive	mänettäen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (mänettäkkää) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	mänettämmää
	inessive	mänettämäs
	elative	mänettämäst
	abessive	mänettämätä
4th	nominative	mänettämiin
	partitive	mänettämistä, mänettämist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 325