piina

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Likely from Swedish pina(pain, torment) .

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

piina

  1. torment, misery

Declension[edit]

Inflection of piina (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative piina piinat
genitive piinan piinojen
partitive piinaa piinoja
illative piinaan piinoihin
singular plural
nominative piina piinat
accusative nom. piina piinat
gen. piinan
genitive piinan piinojen
piinainrare
partitive piinaa piinoja
inessive piinassa piinoissa
elative piinasta piinoista
illative piinaan piinoihin
adessive piinalla piinoilla
ablative piinalta piinoilta
allative piinalle piinoille
essive piinana piinoina
translative piinaksi piinoiksi
instructive piinoin
abessive piinatta piinoitta
comitative piinoineen

Related terms[edit]

Anagrams[edit]