piittaamaton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

piittaamaton (comparative piittaamattomampi, superlative piittaamattomin)

  1. unconcerned, nonchalant, indifferent (not worried, anxious or apprehensive)
    Hän on aivan liian piittaamaton noin vakavasta asiasta.
    He is far too nonchalant about such a serious matter.
  2. regardless, heedless, careless (having no regard)
    Vuosia jatkuneen hyväksikäytön aikana hänestä tuli piittaamaton toisten tunteita kohtaan.
    During the years of abuse he grew regardless of the feelings of others.
  3. lax, neglectful, negligent (lacking care)
  4. unresponsive, apathetic, emotionless
  5. laeista ~, laista ~ : lawless

Declension[edit]

Inflection of piittaamaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative piittaamaton piittaamattomat
genitive piittaamattoman piittaamattomien
partitive piittaamatonta piittaamattomia
illative piittaamattomaan piittaamattomiin
singular plural
nominative piittaamaton piittaamattomat
accusative nom. piittaamaton piittaamattomat
gen. piittaamattoman
genitive piittaamattoman piittaamattomien
piittaamatontenrare
partitive piittaamatonta piittaamattomia
inessive piittaamattomassa piittaamattomissa
elative piittaamattomasta piittaamattomista
illative piittaamattomaan piittaamattomiin
adessive piittaamattomalla piittaamattomilla
ablative piittaamattomalta piittaamattomilta
allative piittaamattomalle piittaamattomille
essive piittaamattomana piittaamattomina
translative piittaamattomaksi piittaamattomiksi
instructive piittaamattomin
abessive piittaamattomatta piittaamattomitta
comitative piittaamattomine

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

Verb[edit]

piittaamaton

  1. Negative participle of piitata.