puute

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index pu)

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈpuːteˣ]
  • Hyphenation: puu‧te
  • Rhymes: -e

Noun[edit]

puute

  1. shortage
  2. deficiency
  3. shortcoming
  4. poverty

Declension[edit]

Inflection of puute (Kotus type 48/hame, tt-t gradation)
nominative puute puutteet
genitive puutteen puutteiden
puutteitten
partitive puutetta puutteita
illative puutteeseen puutteisiin
puutteihin
singular plural
nominative puute puutteet
accusative nom. puute puutteet
gen. puutteen
genitive puutteen puutteiden
puutteitten
partitive puutetta puutteita
inessive puutteessa puutteissa
elative puutteesta puutteista
illative puutteeseen puutteisiin
puutteihin
adessive puutteella puutteilla
ablative puutteelta puutteilta
allative puutteelle puutteille
essive puutteena puutteina
translative puutteeksi puutteiksi
instructive puuttein
abessive puutteetta puutteitta
comitative puutteineen

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]