rakastaja

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

rakastaa +‎ -ja

Noun[edit]

rakastaja

  1. lover

Declension[edit]

Inflection of rakastaja (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative rakastaja rakastajat
genitive rakastajan rakastajien
partitive rakastajaa rakastajia
illative rakastajaan rakastajiin
singular plural
nominative rakastaja rakastajat
accusative nom. rakastaja rakastajat
gen. rakastajan
genitive rakastajan rakastajien
rakastajainrare
partitive rakastajaa rakastajia
inessive rakastajassa rakastajissa
elative rakastajasta rakastajista
illative rakastajaan rakastajiin
adessive rakastajalla rakastajilla
ablative rakastajalta rakastajilta
allative rakastajalle rakastajille
essive rakastajana rakastajina
translative rakastajaksi rakastajiksi
instructive rakastajin
abessive rakastajatta rakastajitta
comitative rakastajineen
Possessive forms of rakastaja (type koira)
possessor singular plural
1st person rakastajani rakastajamme
2nd person rakastajasi rakastajanne
3rd person rakastajansa

Anagrams[edit]