ratkaisu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ratkaista +‎ -u. First attested in Frans Ferdinand Ahlman: Ruotsalais-suomalainen ja suomalais-ruotsalainen sanakirja ("Swedish-Finnish and Finnish-Swedish Dictionary", 1st edition, 1874).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈrɑtkɑi̯su/, [ˈrɑt̪kɑi̯s̠u]
  • Rhymes: -ɑtkɑisu
  • Syllabification: rat‧kai‧su

Noun[edit]

ratkaisu

  1. solution, answer (to a problem)
  2. conclusion (of a war, story, etc.)

Declension[edit]

Inflection of ratkaisu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative ratkaisu ratkaisut
genitive ratkaisun ratkaisujen
ratkaisuiden
ratkaisuitten
partitive ratkaisua ratkaisuja
ratkaisuita
illative ratkaisuun ratkaisuihin
singular plural
nominative ratkaisu ratkaisut
accusative nom. ratkaisu ratkaisut
gen. ratkaisun
genitive ratkaisun ratkaisujen
ratkaisuiden
ratkaisuitten
partitive ratkaisua ratkaisuja
ratkaisuita
inessive ratkaisussa ratkaisuissa
elative ratkaisusta ratkaisuista
illative ratkaisuun ratkaisuihin
adessive ratkaisulla ratkaisuilla
ablative ratkaisulta ratkaisuilta
allative ratkaisulle ratkaisuille
essive ratkaisuna ratkaisuina
translative ratkaisuksi ratkaisuiksi
instructive ratkaisuin
abessive ratkaisutta ratkaisuitta
comitative ratkaisuineen
Possessive forms of ratkaisu (type palvelu)
possessor singular plural
1st person ratkaisuni ratkaisumme
2nd person ratkaisusi ratkaisunne
3rd person ratkaisunsa

Anagrams[edit]