ruoko

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *rooko, borrowed either from Proto-Germanic *brōkaz (marsh) or from a Baltic language. Cognate to Karelian ruogo and Veps rogo.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈruo̯ko/, [ˈruo̞̯ko̞]
  • Rhymes: -uoko
  • Syllabification: ruo‧ko

Noun[edit]

ruoko

  1. reed, cane

Declension[edit]

Inflection of ruoko (Kotus type 1/valo, k- gradation)
nominative ruoko ruo’ot
genitive ruo’on ruokojen
partitive ruokoa ruokoja
illative ruokoon ruokoihin
singular plural
nominative ruoko ruo’ot
accusative nom. ruoko ruo’ot
gen. ruo’on
genitive ruo’on ruokojen
partitive ruokoa ruokoja
inessive ruo’ossa ruo’oissa
elative ruo’osta ruo’oista
illative ruokoon ruokoihin
adessive ruo’olla ruo’oilla
ablative ruo’olta ruo’oilta
allative ruo’olle ruo’oille
essive ruokona ruokoina
translative ruo’oksi ruo’oiksi
instructive ruo’oin
abessive ruo’otta ruo’oitta
comitative ruokoineen
Possessive forms of ruoko (type valo)
possessor singular plural
1st person ruokoni ruokomme
2nd person ruokosi ruokonne
3rd person ruokonsa

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]


Shona[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Bantu *kʊ̀bókò.

Noun[edit]

ruókó 11 (plural maókó 6)

  1. arm

Alternative forms[edit]