siima

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *siima, borrowed from Proto-Germanic *sīmô. Cognate with dialectal Estonian sihm, Ingrian siima, Karelian siima, Livvi siimu, Ludian šiim, Veps siim, sim and Votic siimõ.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsiːmɑ/, [ˈs̠iːmɑ̝]
  • Rhymes: -iːmɑ
  • Syllabification(key): sii‧ma

Noun

[edit]

siima

  1. fishing line, fishline
  2. (botany, zoology) flagellum

Declension

[edit]
Inflection of siima (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative siima siimat
genitive siiman siimojen
partitive siimaa siimoja
illative siimaan siimoihin
singular plural
nominative siima siimat
accusative nom. siima siimat
gen. siiman
genitive siiman siimojen
siimain rare
partitive siimaa siimoja
inessive siimassa siimoissa
elative siimasta siimoista
illative siimaan siimoihin
adessive siimalla siimoilla
ablative siimalta siimoilta
allative siimalle siimoille
essive siimana siimoina
translative siimaksi siimoiksi
abessive siimatta siimoitta
instructive siimoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of siima (Kotus type 9/kala, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative siimani siimani
accusative nom. siimani siimani
gen. siimani
genitive siimani siimojeni
siimaini rare
partitive siimaani siimojani
inessive siimassani siimoissani
elative siimastani siimoistani
illative siimaani siimoihini
adessive siimallani siimoillani
ablative siimaltani siimoiltani
allative siimalleni siimoilleni
essive siimanani siimoinani
translative siimakseni siimoikseni
abessive siimattani siimoittani
instructive
comitative siimoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative siimasi siimasi
accusative nom. siimasi siimasi
gen. siimasi
genitive siimasi siimojesi
siimaisi rare
partitive siimaasi siimojasi
inessive siimassasi siimoissasi
elative siimastasi siimoistasi
illative siimaasi siimoihisi
adessive siimallasi siimoillasi
ablative siimaltasi siimoiltasi
allative siimallesi siimoillesi
essive siimanasi siimoinasi
translative siimaksesi siimoiksesi
abessive siimattasi siimoittasi
instructive
comitative siimoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative siimamme siimamme
accusative nom. siimamme siimamme
gen. siimamme
genitive siimamme siimojemme
siimaimme rare
partitive siimaamme siimojamme
inessive siimassamme siimoissamme
elative siimastamme siimoistamme
illative siimaamme siimoihimme
adessive siimallamme siimoillamme
ablative siimaltamme siimoiltamme
allative siimallemme siimoillemme
essive siimanamme siimoinamme
translative siimaksemme siimoiksemme
abessive siimattamme siimoittamme
instructive
comitative siimoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative siimanne siimanne
accusative nom. siimanne siimanne
gen. siimanne
genitive siimanne siimojenne
siimainne rare
partitive siimaanne siimojanne
inessive siimassanne siimoissanne
elative siimastanne siimoistanne
illative siimaanne siimoihinne
adessive siimallanne siimoillanne
ablative siimaltanne siimoiltanne
allative siimallenne siimoillenne
essive siimananne siimoinanne
translative siimaksenne siimoiksenne
abessive siimattanne siimoittanne
instructive
comitative siimoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative siimansa siimansa
accusative nom. siimansa siimansa
gen. siimansa
genitive siimansa siimojensa
siimainsa rare
partitive siimaansa siimojaan
siimojansa
inessive siimassaan
siimassansa
siimoissaan
siimoissansa
elative siimastaan
siimastansa
siimoistaan
siimoistansa
illative siimaansa siimoihinsa
adessive siimallaan
siimallansa
siimoillaan
siimoillansa
ablative siimaltaan
siimaltansa
siimoiltaan
siimoiltansa
allative siimalleen
siimallensa
siimoilleen
siimoillensa
essive siimanaan
siimanansa
siimoinaan
siimoinansa
translative siimakseen
siimaksensa
siimoikseen
siimoiksensa
abessive siimattaan
siimattansa
siimoittaan
siimoittansa
instructive
comitative siimoineen
siimoinensa

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *siima. Cognates include Finnish siima and dialectal Estonian sihm.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

siima

  1. fishline
    • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 73:
      Noistii siimaa käärimää, toisee paikkaa mänemää.
      They started to wind the fishline, to go to another place.
  2. lash (of a whip)

Declension

[edit]
Declension of siima (type 3/kana, no gradation)
singular plural
nominative siima siimat
genitive siiman siimoin
partitive siimaa siimoja
illative siimaa siimoi
inessive siimaas siimois
elative siimast siimoist
allative siimalle siimoille
adessive siimaal siimoil
ablative siimalt siimoilt
translative siimaks siimoiks
essive siimanna, siimaan siimoinna, siimoin
exessive1) siimant siimoint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 531