solutus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

soluttaa +‎ -us

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈsolutus/, [ˈs̠o̞lut̪us̠]
  • Hyphenation: so‧lu‧tus

Noun[edit]

solutus

  1. the act of putting something somewhere inconspicuously
  2. infiltration, the act of infiltrating

Declension[edit]

Inflection of solutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative solutus solutukset
genitive solutuksen solutusten
solutuksien
partitive solutusta solutuksia
illative solutukseen solutuksiin
singular plural
nominative solutus solutukset
accusative nom. solutus solutukset
gen. solutuksen
genitive solutuksen solutusten
solutuksien
partitive solutusta solutuksia
inessive solutuksessa solutuksissa
elative solutuksesta solutuksista
illative solutukseen solutuksiin
adessive solutuksella solutuksilla
ablative solutukselta solutuksilta
allative solutukselle solutuksille
essive solutuksena solutuksina
translative solutukseksi solutuksiksi
instructive solutuksin
abessive solutuksetta solutuksitta
comitative solutuksineen

Anagrams[edit]


Latin[edit]

Etymology[edit]

Perfect passive participle of solvō

Pronunciation[edit]

Adjective[edit]

solūtus (feminine solūta, neuter solūtum); first/second declension

  1. unbound, released
  2. free, at large

Inflection[edit]

First/second declension.

Number Singular Plural
Case / Gender Masculine Feminine Neuter Masculine Feminine Neuter
nominative solūtus solūta solūtum solūtī solūtae solūta
genitive solūtī solūtae solūtī solūtōrum solūtārum solūtōrum
dative solūtō solūtō solūtīs
accusative solūtum solūtam solūtum solūtōs solūtās solūta
ablative solūtō solūtā solūtō solūtīs
vocative solūte solūta solūtum solūtī solūtae solūta

Descendants[edit]

References[edit]