surmata

Estonian

Noun

surmata

1. abessive singular of surm

Verb

surmata

1. Da-infinitive of surmama.

---

Finnish

Etymology

• surma- (genitive singular stem of surma) + -ma

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsurmɑtɑˣ/, [ˈs̠urmɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Hyphenation: sur‧ma‧ta

Verb

surmata

1. (transitive, + genitive-accusative) to kill, slay

Conjugation

Inflection of surmata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		surmaan	en surmaa	1st sing.	olen surmannut	en ole surmannut
2nd sing.		surmaat	et surmaa	2nd sing.	olet surmannut	et ole surmannut
3rd sing.		surmaa	ei surmaa	3rd sing.	on surmannut	ei ole surmannut
1st plur.		surmaamme	emme surmaa	1st plur.	olemme surmanneet	emme ole surmanneet
2nd plur.		surmaatte	ette surmaa	2nd plur.	olette surmanneet	ette ole surmanneet
3rd plur.		surmaavat	eivät surmaa	3rd plur.	ovat surmanneet	eivät ole surmanneet
passive		surmataan	ei surmata	passive	on surmattu	ei ole surmattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		surmasin	en surmannut	1st sing.	olin surmannut	en ollut surmannut
2nd sing.		surmasit	et surmannut	2nd sing.	olit surmannut	et ollut surmannut
3rd sing.		surmasi	ei surmannut	3rd sing.	oli surmannut	ei ollut surmannut
1st plur.		surmasimme	emme surmanneet	1st plur.	olimme surmanneet	emme olleet surmanneet
2nd plur.		surmasitte	ette surmanneet	2nd plur.	olitte surmanneet	ette olleet surmanneet
3rd plur.		surmasivat	eivät surmanneet	3rd plur.	olivat surmanneet	eivät olleet surmanneet
passive		surmattiin	ei surmattu	passive	oli surmattu	ei ollut surmattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		surmaisin	en surmaisi	1st sing.	olisin surmannut	en olisi surmannut
2nd sing.		surmaisit	et surmaisi	2nd sing.	olisit surmannut	et olisi surmannut
3rd sing.		surmaisi	ei surmaisi	3rd sing.	olisi surmannut	ei olisi surmannut
1st plur.		surmaisimme	emme surmaisi	1st plur.	olisimme surmanneet	emme olisi surmanneet
2nd plur.		surmaisitte	ette surmaisi	2nd plur.	olisitte surmanneet	ette olisi surmanneet
3rd plur.		surmaisivat	eivät surmaisi	3rd plur.	olisivat surmanneet	eivät olisi surmanneet
passive		surmattaisiin	ei surmattaisi	passive	olisi surmattu	ei olisi surmattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		surmaa	älä surmaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		surmatkoon	älköön surmatko	3rd sing.	olkoon surmannut	älköön olko surmannut
1st plur.		surmatkaamme	älkäämme surmatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		surmatkaa	älkää surmatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		surmatkoot	älkööt surmatko	3rd plur.	olkoot surmanneet	älkööt olko surmanneet
passive		surmattakoon	älköön surmattako	passive	olkoon surmattu	älköön olko surmattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		surmannen	en surmanne	1st sing.	lienen surmannut	en liene surmannut
2nd sing.		surmannet	et surmanne	2nd sing.	lienet surmannut	et liene surmannut
3rd sing.		surmannee	ei surmanne	3rd sing.	lienee surmannut	ei liene surmannut
1st plur.		surmannemme	emme surmanne	1st plur.	lienemme surmanneet	emme liene surmanneet
2nd plur.		surmannette	ette surmanne	2nd plur.	lienette surmanneet	ette liene surmanneet
3rd plur.		surmannevat	eivät surmanne	3rd plur.	lienevät surmanneet	eivät liene surmanneet
passive		surmattaneen	ei surmattane	passive	lienee surmattu	ei liene surmattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		surmata		present	surmaava	surmattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st surmatakseni surmataksemme 2nd surmataksesi surmataksenne 3rd surmatakseen surmataksensa		past	surmannut	surmattu
2nd	inessive2	surmatessa	surmattaessa	agent3	surmaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st surmatessani surmatessamme 2nd surmatessasi surmatessanne 3rd surmatessaan surmatessansa		negative	surmaamaton
	instructive	surmaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	surmaamassa	—
	elative	surmaamasta	—
	illative	surmaamaan	—
	adessive	surmaamalla	—
	abessive	surmaamatta	—
	instructive	surmaaman	surmattaman
4th4	verbal noun	surmaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st surmaamaisillani surmaamaisillamme 2nd surmaamaisillasi surmaamaisillanne 3rd surmaamaisillaan surmaamaisillansa

Synonyms

• (to kill, slay): tappaa, ottaa hengiltä; laittaa kylmäksi (idiom), päästää päiviltä (idiom)

See also

• murhata