välike

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

väli +‎ -ke

Noun[edit]

välike

  1. spacer (object inserted to hold a space)

Declension[edit]

Inflection of välike (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative välike välikkeet
genitive välikkeen välikkeiden
välikkeitten
partitive välikettä välikkeitä
illative välikkeeseen välikkeisiin
välikkeihin
singular plural
nominative välike välikkeet
accusative nom. välike välikkeet
gen. välikkeen
genitive välikkeen välikkeiden
välikkeitten
partitive välikettä välikkeitä
inessive välikkeessä välikkeissä
elative välikkeestä välikkeistä
illative välikkeeseen välikkeisiin
välikkeihin
adessive välikkeellä välikkeillä
ablative välikkeeltä välikkeiltä
allative välikkeelle välikkeille
essive välikkeenä välikkeinä
translative välikkeeksi välikkeiksi
instructive välikkein
abessive välikkeettä välikkeittä
comitative välikkeineen