virroittaa

Finnish

Etymology

virroi- +‎ -ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋirːoi̯tːɑːˣ/, [ˈʋirːo̞i̯t̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -irːoitːɑː
• Syllabification^(key): vir‧roit‧taa

Verb

virroittaa

1. (transitive) to energize, to charge, to power

Conjugation

Inflection of virroittaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		virroitan	en virroita	1st sing.	olen virroittanut	en ole virroittanut
2nd sing.		virroitat	et virroita	2nd sing.	olet virroittanut	et ole virroittanut
3rd sing.		virroittaa	ei virroita	3rd sing.	on virroittanut	ei ole virroittanut
1st plur.		virroitamme	emme virroita	1st plur.	olemme virroittaneet	emme ole virroittaneet
2nd plur.		virroitatte	ette virroita	2nd plur.	olette virroittaneet	ette ole virroittaneet
3rd plur.		virroittavat	eivät virroita	3rd plur.	ovat virroittaneet	eivät ole virroittaneet
passive		virroitetaan	ei virroiteta	passive	on virroitettu	ei ole virroitettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		virroitin	en virroittanut	1st sing.	olin virroittanut	en ollut virroittanut
2nd sing.		virroitit	et virroittanut	2nd sing.	olit virroittanut	et ollut virroittanut
3rd sing.		virroitti	ei virroittanut	3rd sing.	oli virroittanut	ei ollut virroittanut
1st plur.		virroitimme	emme virroittaneet	1st plur.	olimme virroittaneet	emme olleet virroittaneet
2nd plur.		virroititte	ette virroittaneet	2nd plur.	olitte virroittaneet	ette olleet virroittaneet
3rd plur.		virroittivat	eivät virroittaneet	3rd plur.	olivat virroittaneet	eivät olleet virroittaneet
passive		virroitettiin	ei virroitettu	passive	oli virroitettu	ei ollut virroitettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		virroittaisin	en virroittaisi	1st sing.	olisin virroittanut	en olisi virroittanut
2nd sing.		virroittaisit	et virroittaisi	2nd sing.	olisit virroittanut	et olisi virroittanut
3rd sing.		virroittaisi	ei virroittaisi	3rd sing.	olisi virroittanut	ei olisi virroittanut
1st plur.		virroittaisimme	emme virroittaisi	1st plur.	olisimme virroittaneet	emme olisi virroittaneet
2nd plur.		virroittaisitte	ette virroittaisi	2nd plur.	olisitte virroittaneet	ette olisi virroittaneet
3rd plur.		virroittaisivat	eivät virroittaisi	3rd plur.	olisivat virroittaneet	eivät olisi virroittaneet
passive		virroitettaisiin	ei virroitettaisi	passive	olisi virroitettu	ei olisi virroitettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		virroita	älä virroita	2nd sing.	—	—
3rd sing.		virroittakoon	älköön virroittako	3rd sing.	olkoon virroittanut	älköön olko virroittanut
1st plur.		virroittakaamme	älkäämme virroittako	1st plur.	—	—
2nd plur.		virroittakaa	älkää virroittako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		virroittakoot	älkööt virroittako	3rd plur.	olkoot virroittaneet	älkööt olko virroittaneet
passive		virroitettakoon	älköön virroitettako	passive	olkoon virroitettu	älköön olko virroitettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		virroittanen	en virroittane	1st sing.	lienen virroittanut	en liene virroittanut
2nd sing.		virroittanet	et virroittane	2nd sing.	lienet virroittanut	et liene virroittanut
3rd sing.		virroittanee	ei virroittane	3rd sing.	lienee virroittanut	ei liene virroittanut
1st plur.		virroittanemme	emme virroittane	1st plur.	lienemme virroittaneet	emme liene virroittaneet
2nd plur.		virroittanette	ette virroittane	2nd plur.	lienette virroittaneet	ette liene virroittaneet
3rd plur.		virroittanevat	eivät virroittane	3rd plur.	lienevät virroittaneet	eivät liene virroittaneet
passive		virroitettaneen	ei virroitettane	passive	lienee virroitettu	ei liene virroitettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		virroittaa		present	virroittava	virroitettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st virroittaakseni virroittaaksemme 2nd virroittaaksesi virroittaaksenne 3rd virroittaakseen virroittaaksensa		past	virroittanut	virroitettu
2nd	inessive2	virroittaessa	virroitettaessa	agent3	virroittama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st virroittaessani virroittaessamme 2nd virroittaessasi virroittaessanne 3rd virroittaessaan virroittaessansa		negative	virroittamaton
	instructive	virroittaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form virroittaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	virroittamassa	—
	elative	virroittamasta	—
	illative	virroittamaan	—
	adessive	virroittamalla	—
	abessive	virroittamatta	—
	instructive	virroittaman	virroitettaman
4th4	verbal noun	virroittaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st virroittamaisillani virroittamaisillamme 2nd virroittamaisillasi virroittamaisillanne 3rd virroittamaisillaan virroittamaisillansa

Derived terms

• virroitin
• virroittaminen
• virroitus

 

Further reading

• “virroittaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• rattiraivo