vissi

Faroese

Conjunction

vissi

1. (colloquial) if
   • Hon kemur, vissi bussurin koyrir.

     She will come, if the bus is running.

Finnish

Etymology

Borrowed from Swedish viss (“certain”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋisːi/, [ˈʋis̠ːi]
• Rhymes: -isːi
• Syllabification^(key): vis‧si

Noun

vissi

1. (colloquial) sure, certain

Declension

Inflection of vissi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		vissi	vissit
genitive		vissin	vissien
partitive		vissiä	vissejä
illative		vissiin	visseihin
		singular	plural
nominative		vissi	vissit
accusative	nom.	vissi	vissit
	gen.	vissin
genitive		vissin	vissien
partitive		vissiä	vissejä
inessive		vississä	visseissä
elative		vissistä	visseistä
illative		vissiin	visseihin
adessive		vissillä	visseillä
ablative		vissiltä	visseiltä
allative		vissille	visseille
essive		vissinä	visseinä
translative		vissiksi	visseiksi
instructive		—	vissein
abessive		vissittä	visseittä
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vissi (type risti)

first-person singular possessor singular plural nominative vissini vissini accusative nom. vissini vissini gen. vissini genitive vissini vissieni partitive vissiäni vissejäni inessive vississäni visseissäni elative vissistäni visseistäni illative vissiini visseihini adessive vissilläni visseilläni ablative vissiltäni visseiltäni allative vissilleni visseilleni essive vissinäni visseinäni translative vissikseni visseikseni instructive — — abessive vissittäni visseittäni comitative — visseineni second-person singular possessor singular plural nominative vissisi vissisi accusative nom. vissisi vissisi gen. vissisi genitive vissisi vissiesi partitive vissiäsi vissejäsi inessive vississäsi visseissäsi elative vissistäsi visseistäsi illative vissiisi visseihisi adessive vissilläsi visseilläsi ablative vissiltäsi visseiltäsi allative vissillesi visseillesi essive vissinäsi visseinäsi translative vissiksesi visseiksesi instructive — — abessive vissittäsi visseittäsi comitative — visseinesi first-person plural possessor singular plural nominative vissimme vissimme accusative nom. vissimme vissimme gen. vissimme genitive vissimme vissiemme partitive vissiämme vissejämme inessive vississämme visseissämme elative vissistämme visseistämme illative vissiimme visseihimme adessive vissillämme visseillämme ablative vissiltämme visseiltämme allative vissillemme visseillemme essive vissinämme visseinämme translative vissiksemme visseiksemme instructive — — abessive vissittämme visseittämme comitative — visseinemme second-person plural possessor singular plural nominative vissinne vissinne accusative nom. vissinne vissinne gen. vissinne genitive vissinne vissienne partitive vissiänne vissejänne inessive vississänne visseissänne elative vissistänne visseistänne illative vissiinne visseihinne adessive vissillänne visseillänne ablative vissiltänne visseiltänne allative vissillenne visseillenne essive vissinänne visseinänne translative vissiksenne visseiksenne instructive — — abessive vissittänne visseittänne comitative — visseinenne third-person possessor singular plural nominative vissinsä vissinsä accusative nom. vissinsä vissinsä gen. vissinsä genitive vissinsä vissiensä partitive vissiään vissiänsä vissejään vissejänsä inessive vississään vississänsä visseissään visseissänsä elative vissistään vissistänsä visseistään visseistänsä illative vissiinsä visseihinsä adessive vissillään vissillänsä visseillään visseillänsä ablative vissiltään vissiltänsä visseiltään visseiltänsä allative vissilleen vissillensä visseilleen visseillensä essive vissinään vissinänsä visseinään visseinänsä translative vissikseen vissiksensä visseikseen visseiksensä instructive — — abessive vissittään vissittänsä visseittään visseittänsä comitative — visseineen visseinensä

Derived terms

• vissiin

Icelandic

Verb

vissi

1. first/third-person singular past indicative/subjunctive active of vita

Italian

Verb

vissi

1. first-person singular past historic of vivere

Anagrams

• svisi

Old Norse

Verb

vissi

1. inflection of vita:
   1. third-person singular past active indicative/subjunctive
   2. third-person plural past active subjunctive