äly

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Contents 1 Finnish 1.1 Noun 1.1.1 Declension 1.2 Anagrams

[edit] Finnish

[edit] Noun

äly

1. intelligence

[edit] Declension

Declension of äly (type valo) singular plural nominative äly älyt genitive älyn älyjen partitive älyä älyjä accusative äly älyn älyt inessive älyssä älyissä elative älystä älyistä illative älyyn älyihin adessive älyllä älyillä ablative älyltä älyiltä allative älylle älyille essive älynä älyinä translative älyksi älyiksi instructive – älyin abessive älyttä älyittä comitative – älyineen

[edit] Anagrams

• ylä-