horjua

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *horjudak. Cognate with Ingrian horjua, Karelian horjuo and Votic õrjua.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhorjuɑˣ/, [ˈho̞rjuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -orjuɑ
• Syllabification^(key): hor‧ju‧a

Verb

horjua

1. (intransitive) to stagger, totter, lurch, teeter, sway (also figuratively)
2. (intransitive, figuratively) to totter, be(come) shaky
3. (intransitive, figuratively) to waver, falter, vacillate, shilly-shally

Conjugation

Inflection of horjua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		horjun	en horju	1st sing.	olen horjunut	en ole horjunut
2nd sing.		horjut	et horju	2nd sing.	olet horjunut	et ole horjunut
3rd sing.		horjuu	ei horju	3rd sing.	on horjunut	ei ole horjunut
1st plur.		horjumme	emme horju	1st plur.	olemme horjuneet	emme ole horjuneet
2nd plur.		horjutte	ette horju	2nd plur.	olette horjuneet	ette ole horjuneet
3rd plur.		horjuvat	eivät horju	3rd plur.	ovat horjuneet	eivät ole horjuneet
passive		horjutaan	ei horjuta	passive	on horjuttu	ei ole horjuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		horjuin	en horjunut	1st sing.	olin horjunut	en ollut horjunut
2nd sing.		horjuit	et horjunut	2nd sing.	olit horjunut	et ollut horjunut
3rd sing.		horjui	ei horjunut	3rd sing.	oli horjunut	ei ollut horjunut
1st plur.		horjuimme	emme horjuneet	1st plur.	olimme horjuneet	emme olleet horjuneet
2nd plur.		horjuitte	ette horjuneet	2nd plur.	olitte horjuneet	ette olleet horjuneet
3rd plur.		horjuivat	eivät horjuneet	3rd plur.	olivat horjuneet	eivät olleet horjuneet
passive		horjuttiin	ei horjuttu	passive	oli horjuttu	ei ollut horjuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		horjuisin	en horjuisi	1st sing.	olisin horjunut	en olisi horjunut
2nd sing.		horjuisit	et horjuisi	2nd sing.	olisit horjunut	et olisi horjunut
3rd sing.		horjuisi	ei horjuisi	3rd sing.	olisi horjunut	ei olisi horjunut
1st plur.		horjuisimme	emme horjuisi	1st plur.	olisimme horjuneet	emme olisi horjuneet
2nd plur.		horjuisitte	ette horjuisi	2nd plur.	olisitte horjuneet	ette olisi horjuneet
3rd plur.		horjuisivat	eivät horjuisi	3rd plur.	olisivat horjuneet	eivät olisi horjuneet
passive		horjuttaisiin	ei horjuttaisi	passive	olisi horjuttu	ei olisi horjuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		horju	älä horju	2nd sing.	—	—
3rd sing.		horjukoon	älköön horjuko	3rd sing.	olkoon horjunut	älköön olko horjunut
1st plur.		horjukaamme	älkäämme horjuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		horjukaa	älkää horjuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		horjukoot	älkööt horjuko	3rd plur.	olkoot horjuneet	älkööt olko horjuneet
passive		horjuttakoon	älköön horjuttako	passive	olkoon horjuttu	älköön olko horjuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		horjunen	en horjune	1st sing.	lienen horjunut	en liene horjunut
2nd sing.		horjunet	et horjune	2nd sing.	lienet horjunut	et liene horjunut
3rd sing.		horjunee	ei horjune	3rd sing.	lienee horjunut	ei liene horjunut
1st plur.		horjunemme	emme horjune	1st plur.	lienemme horjuneet	emme liene horjuneet
2nd plur.		horjunette	ette horjune	2nd plur.	lienette horjuneet	ette liene horjuneet
3rd plur.		horjunevat	eivät horjune	3rd plur.	lienevät horjuneet	eivät liene horjuneet
passive		horjuttaneen	ei horjuttane	passive	lienee horjuttu	ei liene horjuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		horjua		present	horjuva	horjuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st horjuakseni horjuaksemme 2nd horjuaksesi horjuaksenne 3rd horjuakseen horjuaksensa		past	horjunut	horjuttu
2nd	inessive2	horjuessa	horjuttaessa	agent3	horjuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st horjuessani horjuessamme 2nd horjuessasi horjuessanne 3rd horjuessaan horjuessansa		negative	horjumaton
	instructive	horjuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	horjumassa	—
	elative	horjumasta	—
	illative	horjumaan	—
	adessive	horjumalla	—
	abessive	horjumatta	—
	instructive	horjuman	horjuttaman
4th4	verbal noun	horjuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st horjumaisillani horjumaisillamme 2nd horjumaisillasi horjumaisillanne 3rd horjumaisillaan horjumaisillansa

Synonyms

• (to stagger, totter, teeter, lurch): heilahdella, huojua, hoippua (concretely)
• (to totter, be(come) shaky): järkkyä
• (to waver, falter, etc.): häilyä

Derived terms

adjectives

• horjumaton

 

nouns

• horjuminen
• horjunta

 

verbs

• horjahtaa
• horjuttaa

 

Further reading

• “horjua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• ruhjoa, ruhoja, urhoja

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *horjudak. Cognates include Finnish horjua.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhorjuɑ/, [ˈho̞rjo̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhorjuɑ/, [ˈho̞rjuɑ]
• Rhymes: -orjoː, -orjuɑ
• Hyphenation: hor‧ju‧a

Verb

horjua

1. (intransitive) to stagger, sway

Conjugation

Conjugation of horjua (type 1/ampua, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	horjun	en horju	1st singular	oon horjunt, oon horjunut	en oo horjunt, en oo horjunut
2nd singular	horjut	et horju	2nd singular	oot horjunt, oot horjunut	et oo horjunt, et oo horjunut
3rd singular	horjuu	ei horju	3rd singular	ono horjunt, ono horjunut	ei oo horjunt, ei oo horjunut
1st plural	horjumma	emmä horju	1st plural	oomma horjuneet	emmä oo horjuneet
2nd plural	horjutta	että horju	2nd plural	ootta horjuneet	että oo horjuneet
3rd plural	horjuut1), horjuvat2), horjutaa	evät horju, ei horjuta	3rd plural	ovat horjuneet	evät oo horjuneet, ei oo horjuttu
impersonal	horjutaa	ei horjuta	impersonal	ono horjuttu	ei oo horjuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	horjuin	en horjunt, en horjunut	1st singular	olin horjunt, olin horjunut	en olt horjunt, en olt horjunut
2nd singular	horjuit	et horjunt, et horjunut	2nd singular	olit horjunt, olit horjunut	et olt horjunt, et olt horjunut
3rd singular	horjui	ei horjunt, ei horjunut	3rd singular	oli horjunt, oli horjunut	ei olt horjunt, ei olt horjunut
1st plural	horjuimma	emmä horjuneet	1st plural	olimma horjuneet	emmä olleet horjuneet
2nd plural	horjuitta	että horjuneet	2nd plural	olitta horjuneet	että olleet horjuneet
3rd plural	horjuit1), horjuivat2), horjuttii	evät horjuneet, ei horjuttu	3rd plural	olivat horjuneet	evät olleet horjuneet, ei olt horjuttu
impersonal	horjuttii	ei horjuttu	impersonal	oli horjuttu	ei olt horjuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	horjuisin	en horjuis	1st singular	olisin horjunt, olisin horjunut	en olis horjunt, en olis horjunut
2nd singular	horjuisit, horjuist1)	et horjuis	2nd singular	olisit horjunt, olisit horjunut	et olis horjunt, et olis horjunut
3rd singular	horjuis	ei horjuis	3rd singular	olis horjunt, olis horjunut	ei olis horjunt, ei olis horjunut
1st plural	horjuisimma	emmä horjuis	1st plural	olisimma horjuneet	emmä olis horjuneet
2nd plural	horjuisitta	että horjuis	2nd plural	olisitta horjuneet	että olis horjuneet
3rd plural	horjuisiit1), horjuisivat2), horjuttais	evät horjuis, ei horjuttais	3rd plural	olisivat horjuneet	evät olis horjuneet, ei olis horjuttu
impersonal	horjuttais	ei horjuttais	impersonal	olis horjuttu	ei olis horjuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	horju	elä horju	2nd singular	oo horjunt, oo horjunut	elä oo horjunt, elä oo horjunut
3rd singular	horjukoo	elköö horjuko	3rd singular	olkoo horjunt, olkoo horjunut	elköö olko horjunt, elköö olko horjunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	horjukaa	elkää horjuko	2nd plural	olkaa horjuneet	elkää olko horjuneet
3rd plural	horjukoot	elkööt horjuko, elköö horjuttako	3rd plural	olkoot horjuneet	elkööt olko horjuneet, elköö olko horjuttu
impersonal	horjuttakkoo	elköö horjuttako	impersonal	olkoo horjuttu	elköö olko horjuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	horjunen	en horjune
2nd singular	horjunet	et horjune
3rd singular	horjunoo	ei horjune
1st plural	horjunemma	emmä horjune
2nd plural	horjunetta	että horjune
3rd plural	horjunoot	evät horjune, ei horjuttane
impersonal	horjuttannoo	ei horjuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		horjua	present	horjuva	horjuttava
2nd	inessive	horjujees	past	horjunt, horjunut	horjuttu
	instructive	horjuen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (horjukaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	horjumaa
	inessive	horjumaas
	elative	horjumast
	abessive	horjumata
4th	nominative	horjumiin
	partitive	horjumista, horjumist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 67