koota

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Jump to: navigation, search
See also köötä

Contents

[edit] Finnish

[edit] Etymology 1

koo- +‎ -ta

[edit] Verb

koota

  1. To collect together.
  2. To assemble, combine.
[edit] Conjugation
Conjugation of koota (type katketa)
indicative
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st kokoan kokoamme en kokoa emme kokoa 1st olen koonnut olemme koonneet en ole koonnut emme ole koonneet
2nd kokoat kokoatte et kokoa ette kokoa 2nd olet koonnut olette koonneet et ole koonnut ette ole koonneet
3rd kokoaa kokoavat ei kokoa eivät kokoa 3rd on koonnut ovat koonneet ei ole koonnut eivät ole koonneet
passive kootaan ei koota passive on koottu ei ole koottu
past pluperfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st kokosin kokosimme en koonnut emme koonneet 1st olin koonnut olimme koonneet en ollut koonnut emme olleet koonneet
2nd kokosit kokositte et koonnut ette koonneet 2nd olit koonnut olitte koonneet et ollut koonnut ette olleet koonneet
3rd kokosi kokosivat ei koonnut eivät koonneet 3rd oli koonnut olivat koonneet ei ollut koonnut eivät olleet koonneet
passive koottiin ei koottu passive oli koottu ei ollut koottu
conditional
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st kokoaisin kokoaisimme en kokoaisi emme kokoaisi 1st olisin koonnut olisimme koonneet en olisi koonnut emme olisi koonneet
2nd kokoaisit kokoaisitte et kokoaisi ette kokoaisi 2nd olisit koonnut olisitte koonneet et olisi koonnut ette olisi koonneet
3rd kokoaisi kokoaisivat ei kokoaisi eivät kokoaisi 3rd olisi koonnut olisivat koonneet ei olisi koonnut eivät olisi koonneet
passive koottaisiin ei koottaisi passive olisi koottu ei olisi koottu
imperative
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st – kootkaamme – älkäämme kootko 1st – olkaamme koonneet – älkäämme olko koonneet
2nd kokoa kootkaa älä kokoa älkää kootko 2nd ole koonnut olkaa koonneet älä ole koonnut älkää olko koonneet
3rd kootkoon kootkoot älköön kootko älkööt kootko 3rd olkoon koonnut olkoot koonneet älköön olko koonnut älkööt olko koonneet
passive koottakoon älköön koottako passive olkoon koottu älköön olko koottu
potential
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st koonnen koonnemme en koonne emme koonne 1st lienen koonnut lienemme koonneet en liene koonnut emme liene koonneet
2nd koonnet koonnette et koonne ette koonne 2nd lienet koonnut lienette koonneet et liene koonnut ette liene koonneet
3rd koonnee koonnevat ei koonne eivät koonne 3rd lienee koonnut lienevät koonneet ei liene koonnut eivät liene koonneet
passive koottaneen ei koottane passive lienee koottu ei liene koottu


Nominal forms
infinitive participle
active passive active passive
I koota present kokoava koottava
long I kootakseen2 past koonnut koottu
II inessive kootessa1 koottaessa agent kokoama1, 3
instructive kooten – negative kokoamaton
III inessive kokoamassa – 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.
elative kokoamasta –
illative kokoamaan –
adessive kokoamalla –
abessive kokoamatta –
instructive kokoaman koottaman
IV nominative kokoaminen
partitive kokoamista
V kokoamaisillaan2

[edit] Verb

koota

  1. Impersonal indicative present connegative form of koota.

[edit] Etymology 2

[edit] Noun

koota

  1. Partitive singular form of koo.
Retrieved from "http://en.wiktionary.org/wiki/koota"
In other languages