Justus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: justus

English[edit]

Etymology[edit]

Name of several early saints, from Latin iustus ‎(just).

Proper noun[edit]

Justus

  1. A male given name.
    • 1611, Bible (KJV), Acts 1:23::
      And they appointed two, Joseph called Barsabas, who was surnamed Justus, and Matthias.

Usage notes[edit]

  • Of mostly historical use in the Anglo-Saxon world.

Translations[edit]


Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈjustus/
  • Hyphenation: Jus‧tus

Proper noun[edit]

Justus

  1. A male given name, cognate to English Justus.

Declension[edit]

Inflection of Justus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative Justus Justukset
genitive Justuksen Justusten
Justuksien
partitive Justusta Justuksia
illative Justukseen Justuksiin
singular plural
nominative Justus Justukset
accusative nom. Justus Justukset
gen. Justuksen
genitive Justuksen Justusten
Justuksien
partitive Justusta Justuksia
inessive Justuksessa Justuksissa
elative Justuksesta Justuksista
illative Justukseen Justuksiin
adessive Justuksella Justuksilla
ablative Justukselta Justuksilta
allative Justukselle Justuksille
essive Justuksena Justuksina
translative Justukseksi Justuksiksi
instructive Justuksin
abessive Justuksetta Justuksitta
comitative Justuksineen

German[edit]

Etymology[edit]

From Latin Iustus, also used as a Latinization of Jost.

Pronunciation[edit]

Proper noun[edit]

Justus

  1. A male given name.