Markus

See also: markus

English

Etymology

Rare spelling variant of Marcus.

Proper noun

Markus

1. A male given name from Latin.

Anagrams

• Kumars, kurmas

---

Danish

Etymology

Borrowed from Latin Marcus.

Proper noun

Markus

1. Mark (the Evangelist).
2. a male given name.

Related terms

• Marc, Marcus, Mark

References

• [1] Danskernes Navne, based on CPR data: 2889 males with the given name Markus (compared to 5644 named Marcus) have been registered in Denmark between about 1890 (=the population alive in 1967) and January 2005, with the frequency peak in the 2000s. Accessed on 19 June 2011.

---

Estonian

Etymology

Borrowed from Latin Marcus.

Proper noun

Markus

1. Mark (biblical character).
2. a male given name.

Related terms

• Marek, Margo, Margus, Mark, Marko

---

Faroese

Etymology

Borrowed from Latin Marcus.

Proper noun

Markus m

1. a male given name.

Usage notes

Patronymics

• son of Markus: Markusarson or Markusson
• daughter of Markus: Markusardóttir or Markusdóttir

Declension

	Singular
	Indefinite
Nominative	Markus
Accusative	Markus
Dative	Markusi
Genitive	Markusar, Markus

---

Finnish

Etymology

Borrowed from Latin Marcus.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑrkus/, [ˈmɑ̝rkus̠]
• Hyphenation: Mar‧kus

Proper noun

Markus

1. Mark the Evangelist.
2. a male given name.
   • 1922 Anni Swan, Pikkupappilassa, WSOY (1966), page 71:

     —Nimeni on Mark, kuului hiljainen, mutta päättävä ääni ikkunan luota.

     —Markus sinä olet, Markus.Se on siisti raamatullinen nimi. Ole kiitollinen siitä, että sinulla on niin säädyllinen nimi ja sitä paitsi...

     —Voi, täti, Mark on paljon viehättävämpi kuin Markus. Se kuuluu oikein romanttiselta! huudahti Ulla punoittavin poskin.

Declension

Inflection of Markus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		Markus	Markukset
genitive		Markuksen	Markusten Markuksien
partitive		Markusta	Markuksia
illative		Markukseen	Markuksiin
		singular	plural
nominative		Markus	Markukset
accusative	nom.	Markus	Markukset
	gen.	Markuksen
genitive		Markuksen	Markusten Markuksien
partitive		Markusta	Markuksia
inessive		Markuksessa	Markuksissa
elative		Markuksesta	Markuksista
illative		Markukseen	Markuksiin
adessive		Markuksella	Markuksilla
ablative		Markukselta	Markuksilta
allative		Markukselle	Markuksille
essive		Markuksena	Markuksina
translative		Markukseksi	Markuksiksi
abessive		Markuksetta	Markuksitta
instructive		—	Markuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of Markus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative Markukseni Markukseni accusative nom. Markukseni Markukseni gen. Markukseni genitive Markukseni Markusteni Markuksieni partitive Markustani Markuksiani inessive Markuksessani Markuksissani elative Markuksestani Markuksistani illative Markukseeni Markuksiini adessive Markuksellani Markuksillani ablative Markukseltani Markuksiltani allative Markukselleni Markuksilleni essive Markuksenani Markuksinani translative Markuksekseni Markuksikseni abessive Markuksettani Markuksittani instructive — — comitative — Markuksineni second-person singular possessor singular plural nominative Markuksesi Markuksesi accusative nom. Markuksesi Markuksesi gen. Markuksesi genitive Markuksesi Markustesi Markuksiesi partitive Markustasi Markuksiasi inessive Markuksessasi Markuksissasi elative Markuksestasi Markuksistasi illative Markukseesi Markuksiisi adessive Markuksellasi Markuksillasi ablative Markukseltasi Markuksiltasi allative Markuksellesi Markuksillesi essive Markuksenasi Markuksinasi translative Markukseksesi Markuksiksesi abessive Markuksettasi Markuksittasi instructive — — comitative — Markuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative Markuksemme Markuksemme accusative nom. Markuksemme Markuksemme gen. Markuksemme genitive Markuksemme Markustemme Markuksiemme partitive Markustamme Markuksiamme inessive Markuksessamme Markuksissamme elative Markuksestamme Markuksistamme illative Markukseemme Markuksiimme adessive Markuksellamme Markuksillamme ablative Markukseltamme Markuksiltamme allative Markuksellemme Markuksillemme essive Markuksenamme Markuksinamme translative Markukseksemme Markuksiksemme abessive Markuksettamme Markuksittamme instructive — — comitative — Markuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative Markuksenne Markuksenne accusative nom. Markuksenne Markuksenne gen. Markuksenne genitive Markuksenne Markustenne Markuksienne partitive Markustanne Markuksianne inessive Markuksessanne Markuksissanne elative Markuksestanne Markuksistanne illative Markukseenne Markuksiinne adessive Markuksellanne Markuksillanne ablative Markukseltanne Markuksiltanne allative Markuksellenne Markuksillenne essive Markuksenanne Markuksinanne translative Markukseksenne Markuksiksenne abessive Markuksettanne Markuksittanne instructive — — comitative — Markuksinenne third-person possessor singular plural nominative Markuksensa Markuksensa accusative nom. Markuksensa Markuksensa gen. Markuksensa genitive Markuksensa Markustensa Markuksiensa partitive Markustaan Markustansa Markuksiaan Markuksiansa inessive Markuksessaan Markuksessansa Markuksissaan Markuksissansa elative Markuksestaan Markuksestansa Markuksistaan Markuksistansa illative Markukseensa Markuksiinsa adessive Markuksellaan Markuksellansa Markuksillaan Markuksillansa ablative Markukseltaan Markukseltansa Markuksiltaan Markuksiltansa allative Markukselleen Markuksellensa Markuksilleen Markuksillensa essive Markuksenaan Markuksenansa Markuksinaan Markuksinansa translative Markuksekseen Markukseksensa Markuksikseen Markuksiksensa abessive Markuksettaan Markuksettansa Markuksittaan Markuksittansa instructive — — comitative — Markuksineen Markuksinensa

Related terms

• Markku, Marko

Anagrams

• murska

---

German

Etymology

Borrowed from Latin Marcus.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmaʁkʊs/
• IPA^(key): /ˈmaːkʊs/

• Audio:

  (file)

Proper noun

Markus

1. Mark the Evangelist (biblical character).
2. a male given name.

Related terms

• Marc, Marco, Marcus, Mark, Marko

---

Norwegian

Alternative forms

• Marcus

Etymology

Borrowed from Latin Marcus.

Proper noun

Markus

1. Mark the Evangelist.
2. a male given name.

Related terms

• (surnames) Marcussen, Markussen

References

• Kristoffer Kruken - Ola Stemshaug: Norsk personnamnleksikon, Det Norske Samlaget, Oslo 1995, →ISBN
• [2] Statistisk sentralbyrå, Namnestatistikk: 6268 males with the given name Markus (compared to 3280 named Marcus) living in Norway on January 1st 2011, with the frequency peak in the 2000s. Accessed on 19 May, 2011.

---

Swedish

Etymology

Borrowed from Latin Marcus.

Proper noun

Markus c (genitive Markus)

1. Mark the Evangelist.
2. a male given name. Spelling variant: Marcus

References

• Roland Otterbjörk: Svenska förnamn, Almqvist & Wiksell 1996, →ISBN
• [3] Statistiska centralbyrån and Sture Allén, Staffan Wåhlin, Förnamnsboken, Norstedts 1995, →ISBN: 18 057 males with the given name Markus (compared to 36 338 named Marcus) living in Sweden on December 31st, 2010, with the frequency peak in the 1980s. Accessed on 19 June 2011.