Marko

See also: marko

English

Etymology

Mark +‎ -o

Proper noun

Marko

1. Nickname for Mark.

Anagrams

• Komar, O mark, korma, omkar

---

Estonian

Proper noun

Marko

1. A male given name, variant of Markus (“Mark”).

---

Finnish

Etymology

20th century variant of Markku and Markus, borrowed from Slavic Marko and Italian Marco.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑrko/
• Hyphenation: Mar‧ko

Proper noun

Marko

1. A male given name.
   • 1990 Harri Tapper, Näin syntyvät revontulet, Gummerus (2003), ISBN 9517963033, page 109:

     —Markohan oli prinssi.

     Äiti rupesi selostamaan meille niin, että Vihtori oli kerran lukenut ääneen kirjaa. Se kertoi kaukaisesta maasta, Italiasta. Italiassa asui kuningas ja hänellä oli Marko-niminen poika. Kuninkaan poikaa kutsutaan prinssiksi. Koska prinssi oli oikeudenmukainen ja suora mies, niin me päätimme, että kastetaan oma poika Markoksi. Miksi ei kastettaisi?

     —Markko, se muuten on.

     —Marko.

     —Perkele, kun minä en saa lapsilleni niitä nimiä, mitä tarkoitan. Rovasti tunsi nimen Markku, mikä on samaa juurta kuin evankelista Markus ja kaikkialla maailmassa hyvin tunnettu ja sen tähden rovasti kirjoitti kirjaan että Markko, kun onhan niin, että ruotsikielessä oo lausutaan uuksi, ja sillä tavoin rovasti sai tahtonsa läpitse. Eikö ollutkin itsepintainen rovasti. Mitä arvelette?

   • 2002 Eeva Ahtisaari, Juuret ja siivet, WSOY, ISBN 951-0-27296-5, page 68:

     Maatessani vuoteessa keskityin miettimään vauvalle nimeä. Tein sen hyvin huolellisesti. Minua miellytti suomalainen Markku, mutta ystävämme Juha Sipilä oli heittänyt ohimennen Martille, että entäs Marko. "Sehän sopisi sinunlaisesi maailmanmatkaajan pojalle, viittaisi sopivasti Marco Poloon."

     Niin me päädyimme Markoon.

Declension

Inflection of Marko (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		Marko	Markot
genitive		Markon	Markojen
partitive		Markoa	Markoja
illative		Markoon	Markoihin
		singular	plural
nominative		Marko	Markot
accusative	nom.	Marko	Markot
	gen.	Markon
genitive		Markon	Markojen
partitive		Markoa	Markoja
inessive		Markossa	Markoissa
elative		Markosta	Markoista
illative		Markoon	Markoihin
adessive		Markolla	Markoilla
ablative		Markolta	Markoilta
allative		Markolle	Markoille
essive		Markona	Markoina
translative		Markoksi	Markoiksi
instructive		—	Markoin
abessive		Markotta	Markoitta
comitative		—	Markoineen

Usage notes

• Popular in Finland in the 1960s and the 1970s.

Anagrams

• makro

---

German

Proper noun

Marko

1. A male given name, spelling variant of Marco

---

Serbo-Croatian

Proper noun

Mȃrko m

1. A male given name

---

Slovene

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmàːrkɔ/
• Tonal orthography: márko

Proper noun

Márko m anim (genitive Márka)

1. A male given name

Declension

Declension of Márko (masculine anim., hard o-stem)

	singular
nominative	Márko
accusative	Márka
genitive	Márka
dative	Márku
locative	Márku
instrumental	Márkom

---

Swahili

Etymology

Borrowing from English Mark.

Proper noun

Marko

1. A male given name: Mark