Marko

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: marko

English[edit]

Etymology[edit]

Mark +‎ -o

Proper noun[edit]

Marko

  1. Nickname for Mark.

Anagrams[edit]


Estonian[edit]

Proper noun[edit]

Marko

  1. A male given name, variant of Markus (Mark).

Finnish[edit]

Etymology[edit]

20th century variant of Markku and Markus, borrowed from Slavic Marko and Italian Marco.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈmɑrko/, [ˈmɑrko̞]
  • Rhymes: -ɑrko
  • Syllabification: Mar‧ko

Proper noun[edit]

Marko

  1. A male given name.
    • 1990 Harri Tapper, Näin syntyvät revontulet, Gummerus (2003), →ISBN, page 109:
      Markohan oli prinssi.
      Äiti rupesi selostamaan meille niin, että Vihtori oli kerran lukenut ääneen kirjaa. Se kertoi kaukaisesta maasta, Italiasta. Italiassa asui kuningas ja hänellä oli Marko-niminen poika. Kuninkaan poikaa kutsutaan prinssiksi. Koska prinssi oli oikeudenmukainen ja suora mies, niin me päätimme, että kastetaan oma poika Markoksi. Miksi ei kastettaisi?
      —Markko, se muuten on.
      Marko.
      —Perkele, kun minä en saa lapsilleni niitä nimiä, mitä tarkoitan. Rovasti tunsi nimen Markku, mikä on samaa juurta kuin evankelista Markus ja kaikkialla maailmassa hyvin tunnettu ja sen tähden rovasti kirjoitti kirjaan että Markko, kun onhan niin, että ruotsikielessä oo lausutaan uuksi, ja sillä tavoin rovasti sai tahtonsa läpitse. Eikö ollutkin itsepintainen rovasti. Mitä arvelette?
    • 2002 Eeva Ahtisaari, Juuret ja siivet, WSOY, →ISBN, page 68:
      Maatessani vuoteessa keskityin miettimään vauvalle nimeä. Tein sen hyvin huolellisesti. Minua miellytti suomalainen Markku, mutta ystävämme Juha Sipilä oli heittänyt ohimennen Martille, että entäs Marko. "Sehän sopisi sinunlaisesi maailmanmatkaajan pojalle, viittaisi sopivasti Marco Poloon."
      Niin me päädyimme Markoon.

Usage notes[edit]

  • Popular in Finland in the 1960s and the 1970s.

Declension[edit]

Inflection of Marko (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative Marko Markot
genitive Markon Markojen
partitive Markoa Markoja
illative Markoon Markoihin
singular plural
nominative Marko Markot
accusative nom. Marko Markot
gen. Markon
genitive Markon Markojen
partitive Markoa Markoja
inessive Markossa Markoissa
elative Markosta Markoista
illative Markoon Markoihin
adessive Markolla Markoilla
ablative Markolta Markoilta
allative Markolle Markoille
essive Markona Markoina
translative Markoksi Markoiksi
instructive Markoin
abessive Markotta Markoitta
comitative Markoineen
Possessive forms of Marko (type valo)
possessor singular plural
1st person Markoni Markomme
2nd person Markosi Markonne
3rd person Markonsa

Anagrams[edit]


German[edit]

Proper noun[edit]

Marko

  1. A male given name, variant of Marco

Serbo-Croatian[edit]

Pronunciation[edit]

Proper noun[edit]

Mȃrko m (Cyrillic spelling Ма̑рко)

  1. A male given name, equivalent to English Mark

Slovak[edit]

Proper noun[edit]

Marko m

  1. A male given name
  2. A male surname​.

Further reading[edit]

  • Marko in Slovak dictionaries at korpus.sk

Slovene[edit]

Pronunciation[edit]

Proper noun[edit]

Márko m anim

  1. A male given name

Inflection[edit]

Masculine anim., hard o-stem
nominative Márko
genitive Márka
singular
nominative Márko
accusative Márka
genitive Márka
dative Márku
locative Márku
instrumental Márkom

Swahili[edit]

Etymology[edit]

Borrowed from English Mark.

Proper noun[edit]

Marko

  1. A male given name: Mark
  2. (biblical) Mark (book of the New Testament)

See also[edit]