Otto

See also: otto, òtto, Ottó, and -otto

English

Etymology

From German Otto, short form of compound names beginning with Proto-Germanic *audaz (“wealth, riches”) (cognate of English Ed- in Edgar, Edmund, Edward, etc.).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑtoʊ/
• IPA^(key): /ˈɒtəʊ/
• Rhymes: -ɒtəʊ

Proper noun

Otto

1. A male given name from the Germanic languages.

Translations

male given name

• Bengali: অটো (bn) (oṭō)
• Czech: Oto (cs) m, Ota (cs) m
• Danish: Otto
• Estonian: Otto (et)
• Finnish: Otto (fi)
• Georgian: ოტო (oṭo)
• German: Otto (de)
• Greek: Όθωνας (el) m (Óthonas), Όθων (el) m (Óthon)
• (deprecated template usage) {{trans-mid}}
• Greenlandic: Ortu
• Icelandic: Ottó (is) m
• Latvian: Oto m
• Norwegian: Otto (no)
• Portuguese: Oto m, Otto m
• Russian: О́тто (ru) m (Ótto)
• Swedish: Otto (sv)

Descendants

• Translingual: Ottoia

Anagrams

• Toto, toot, toto

---

Danish

Etymology

From German Otto.

Proper noun

Otto

1. a male given name.

Related terms

• (surnames) Ottosen

References

• [1] Danskernes Navne, based on CPR data: 23 647 males with the given name Otto have been registered in Denmark between about 1890 (=the population alive in 1967) and January 2005, with the frequency peak in the 1910s. Accessed on 19 June 2011.

---

Estonian

Etymology

From German Otto.

Proper noun

Otto

1. a male given name from German, equivalent to English Otto.

Related terms

• Ott
• Udo

 

---

Faroese

Etymology

Ultimately, from German Otto.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɔʰtːʊ/
• Rhymes: -ɔʰtːʊ
• Homophone: áttu

Proper noun

Otto m

1. a male given name.

Usage notes

Patronymics

• son of Otto: Ottosson
• daughter of Otto: Ottosdóttir

Declension

	Singular
	Indefinite
Nominative	Otto
Accusative	Otto
Dative	Otto
Genitive	Ottos

---

Finnish

Etymology

From German Otto.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈotːo/, [ˈo̞t̪ːo̞]
• Hyphenation: Ot‧to

Proper noun

Otto

1. a male given name.
   • 1958 Paavo Rintala, Pojat, Otava (2000), →ISBN, page 185:

     —Minun nimi Otto.

     —Otto on suomalainenkin nimi.

     —Jaa minä tiedä, kansainvälinen, überall Otto-nimi...

   • 2014 Tanja Pohjola, Lintu pieni, Atena, →ISBN, page 13:

     Dorotean huulet liikkuivat, kun hän toisti aviomiehensä nimen, mutta se ei saanut häntä tuntemeen mitään. Nimi niin kuin mikä tahansa. Eikö sen olisi pitänyt läikyttää häntä, saada vedet valumaan yli? Mutta Otto, miten yksinkertainen nimi. Ei tietoakaan siitä, miten paljon enemmän elämä voi olla kuin kaksi konsonanttia ja kaksi vokaalia.

   • 2014 Heikki Turunen, Karjalan kuningas, WSOY, →ISBN, page 12:

     Toisen kerran äiti epäili päähänpinttymän syyksi Onnelan Viijaa, kuvanveistäjää, joka oli Impan rotinoilla nauranut ja sanonut minua, nimen kuultuaan, kuningas Otoksi, Saksaa joskus todella hallinneen sennimisen kuninkaan mukaan.

2. The letter "O" in the Finnish tavausaakkoset, a spelling system similar to ICAO spelling alphabet.

Declension

Inflection of Otto (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		Otto	Otot
genitive		Oton	Ottojen
partitive		Ottoa	Ottoja
illative		Ottoon	Ottoihin
		singular	plural
nominative		Otto	Otot
accusative	nom.	Otto	Otot
	gen.	Oton
genitive		Oton	Ottojen
partitive		Ottoa	Ottoja
inessive		Otossa	Otoissa
elative		Otosta	Otoista
illative		Ottoon	Ottoihin
adessive		Otolla	Otoilla
ablative		Otolta	Otoilta
allative		Otolle	Otoille
essive		Ottona	Ottoina
translative		Otoksi	Otoiksi
abessive		Ototta	Otoitta
instructive		—	Otoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of Otto (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative Ottoni Ottoni accusative nom. Ottoni Ottoni gen. Ottoni genitive Ottoni Ottojeni partitive Ottoani Ottojani inessive Otossani Otoissani elative Otostani Otoistani illative Ottooni Ottoihini adessive Otollani Otoillani ablative Otoltani Otoiltani allative Otolleni Otoilleni essive Ottonani Ottoinani translative Otokseni Otoikseni abessive Otottani Otoittani instructive — — comitative — Ottoineni second-person singular possessor singular plural nominative Ottosi Ottosi accusative nom. Ottosi Ottosi gen. Ottosi genitive Ottosi Ottojesi partitive Ottoasi Ottojasi inessive Otossasi Otoissasi elative Otostasi Otoistasi illative Ottoosi Ottoihisi adessive Otollasi Otoillasi ablative Otoltasi Otoiltasi allative Otollesi Otoillesi essive Ottonasi Ottoinasi translative Otoksesi Otoiksesi abessive Otottasi Otoittasi instructive — — comitative — Ottoinesi first-person plural possessor singular plural nominative Ottomme Ottomme accusative nom. Ottomme Ottomme gen. Ottomme genitive Ottomme Ottojemme partitive Ottoamme Ottojamme inessive Otossamme Otoissamme elative Otostamme Otoistamme illative Ottoomme Ottoihimme adessive Otollamme Otoillamme ablative Otoltamme Otoiltamme allative Otollemme Otoillemme essive Ottonamme Ottoinamme translative Otoksemme Otoiksemme abessive Otottamme Otoittamme instructive — — comitative — Ottoinemme second-person plural possessor singular plural nominative Ottonne Ottonne accusative nom. Ottonne Ottonne gen. Ottonne genitive Ottonne Ottojenne partitive Ottoanne Ottojanne inessive Otossanne Otoissanne elative Otostanne Otoistanne illative Ottoonne Ottoihinne adessive Otollanne Otoillanne ablative Otoltanne Otoiltanne allative Otollenne Otoillenne essive Ottonanne Ottoinanne translative Otoksenne Otoiksenne abessive Otottanne Otoittanne instructive — — comitative — Ottoinenne third-person possessor singular plural nominative Ottonsa Ottonsa accusative nom. Ottonsa Ottonsa gen. Ottonsa genitive Ottonsa Ottojensa partitive Ottoaan Ottoansa Ottojaan Ottojansa inessive Otossaan Otossansa Otoissaan Otoissansa elative Otostaan Otostansa Otoistaan Otoistansa illative Ottoonsa Ottoihinsa adessive Otollaan Otollansa Otoillaan Otoillansa ablative Otoltaan Otoltansa Otoiltaan Otoiltansa allative Otolleen Otollensa Otoilleen Otoillensa essive Ottonaan Ottonansa Ottoinaan Ottoinansa translative Otokseen Otoksensa Otoikseen Otoiksensa abessive Otottaan Otottansa Otoittaan Otoittansa instructive — — comitative — Ottoineen Ottoinensa

Anagrams

• otot, toto

---

German

Etymology

Short form of Old High German compound names beginning with the element ōt (“riches”), such as Ottokar and Otmar. Name of a 10th century German emperor.

Pronunciation

• Audio:

  (file)

Proper noun

Otto

1. a male given name.
2. a patronymic surname transferred from the given name

Related terms

• Ottonen
• (male given names) Udo
• (female given names) Oda, Odilia, Ottilie, Uta, Ute
• Otto Normalverbraucher

---

Norwegian

Etymology

From German Otto.

Proper noun

Otto

1. a male given name.

---

Portuguese

Proper noun

Otto m

1. a male given name, variant of Oto, equivalent to English Otto

---

Swedish

Etymology

From German Otto.

Proper noun

Otto c (genitive Ottos)

1. a male given name.