Otto

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: otto and Ottó

English[edit]

Etymology[edit]

From German Otto, short form of compound names beginning with Germanic od-,ot- "wealth, riches" (cognate of English Ed-).

Pronunciation[edit]

Proper noun[edit]

Otto

  1. A male given name.

Translations[edit]

Anagrams[edit]


Danish[edit]

Etymology[edit]

From German Otto.

Proper noun[edit]

Otto

  1. A male given name.

Related terms[edit]

References[edit]

  • [1] Danskernes Navne, based on CPR data: 23 647 males with the given name Otto have been registered in Denmark between about 1890 (=the population alive in 1967) and January 2005, with the frequency peak in the 1910s. Accessed on 19 June 2011.

Estonian[edit]

Etymology[edit]

From German Otto.

Proper noun[edit]

Otto

  1. A male given name.

Related terms[edit]


Finnish[edit]

Etymology[edit]

From German Otto.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈotːo/
  • Hyphenation: Ot‧to

Proper noun[edit]

Otto

  1. A male given name.
    • 1958 Paavo Rintala, Pojat, Otava (2000), ISBN 951-1-16668-9, page 185:
      —Minun nimi Otto.
      Otto on suomalainenkin nimi.
      —Jaa minä tiedä, kansainvälinen, überall Otto-nimi...
    • 2014 Tanja Pohjola, Lintu pieni, Atena, ISBN 978-952-300-071-1, page 13:
      Dorotean huulet liikkuivat, kun hän toisti aviomiehensä nimen, mutta se ei saanut häntä tuntemeen mitään. Nimi niin kuin mikä tahansa. Eikö sen olisi pitänyt läikyttää häntä, saada vedet valumaan yli? Mutta Otto, miten yksinkertainen nimi. Ei tietoakaan siitä, miten paljon enemmän elämä voi olla kuin kaksi konsonanttia ja kaksi vokaalia.
    • 2014 Heikki Turunen, Karjalan kuningas, WSOY, ISBN 978-951-0-40761-5, page 12:
      Toisen kerran äiti epäili päähänpinttymän syyksi Onnelan Viijaa, kuvanveistäjää, joka oli Impan rotinoilla nauranut ja sanonut minua, nimen kuultuaan, kuningas Otoksi, Saksaa joskus todella hallinneen sennimisen kuninkaan mukaan.
  2. The letter "O" in the Finnish tavausaakkoset, a spelling system similar to ICAO spelling alphabet.

Declension[edit]

Inflection of Otto (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative Otto Otot
genitive Oton Ottojen
partitive Ottoa Ottoja
illative Ottoon Ottoihin
singular plural
nominative Otto Otot
accusative nom.? Otto Otot
gen. Oton
genitive Oton Ottojen
partitive Ottoa Ottoja
inessive Otossa Otoissa
elative Otosta Otoista
illative Ottoon Ottoihin
adessive Otolla Otoilla
ablative Otolta Otoilta
allative Otolle Otoille
essive Ottona Ottoina
translative Otoksi Otoiksi
instructive Otoin
abessive Ototta Otoitta
comitative Ottoineen

Anagrams[edit]


German[edit]

Wikipedia

Etymology[edit]

Short form of Old High German compound names beginning with the element ōt ‎(riches), such as Ottokar and Otmar. Name of a 10th century German emperor.

Proper noun[edit]

Otto

  1. A male given name.
  2. A patronymic surname​.

Related terms[edit]


Norwegian[edit]

Etymology[edit]

From German Otto.

Proper noun[edit]

Otto

  1. A male given name.

Portuguese[edit]

Proper noun[edit]

Otto m

  1. A male given name, equivalent to English Otto; variant of Oto

Swedish[edit]

Etymology[edit]

From German Otto.

Proper noun[edit]

Otto

  1. A male given name.