aavistella

Finnish

Etymology

From aavistaa +‎ -ella.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑːʋistelːɑˣ/, [ˈɑ̝ːʋis̠ˌte̞lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -elːɑ
• Syllabification^(key): aa‧vis‧tel‧la

Verb

aavistella

1. (intransitive) To have a hunch, to have a funny feeling.

Conjugation

Inflection of aavistella (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		aavistelen	en aavistele	1st sing.	olen aavistellut	en ole aavistellut
2nd sing.		aavistelet	et aavistele	2nd sing.	olet aavistellut	et ole aavistellut
3rd sing.		aavistelee	ei aavistele	3rd sing.	on aavistellut	ei ole aavistellut
1st plur.		aavistelemme	emme aavistele	1st plur.	olemme aavistelleet	emme ole aavistelleet
2nd plur.		aavistelette	ette aavistele	2nd plur.	olette aavistelleet	ette ole aavistelleet
3rd plur.		aavistelevat	eivät aavistele	3rd plur.	ovat aavistelleet	eivät ole aavistelleet
passive		aavistellaan	ei aavistella	passive	on aavisteltu	ei ole aavisteltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		aavistelin	en aavistellut	1st sing.	olin aavistellut	en ollut aavistellut
2nd sing.		aavistelit	et aavistellut	2nd sing.	olit aavistellut	et ollut aavistellut
3rd sing.		aavisteli	ei aavistellut	3rd sing.	oli aavistellut	ei ollut aavistellut
1st plur.		aavistelimme	emme aavistelleet	1st plur.	olimme aavistelleet	emme olleet aavistelleet
2nd plur.		aavistelitte	ette aavistelleet	2nd plur.	olitte aavistelleet	ette olleet aavistelleet
3rd plur.		aavistelivat	eivät aavistelleet	3rd plur.	olivat aavistelleet	eivät olleet aavistelleet
passive		aavisteltiin	ei aavisteltu	passive	oli aavisteltu	ei ollut aavisteltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		aavistelisin	en aavistelisi	1st sing.	olisin aavistellut	en olisi aavistellut
2nd sing.		aavistelisit	et aavistelisi	2nd sing.	olisit aavistellut	et olisi aavistellut
3rd sing.		aavistelisi	ei aavistelisi	3rd sing.	olisi aavistellut	ei olisi aavistellut
1st plur.		aavistelisimme	emme aavistelisi	1st plur.	olisimme aavistelleet	emme olisi aavistelleet
2nd plur.		aavistelisitte	ette aavistelisi	2nd plur.	olisitte aavistelleet	ette olisi aavistelleet
3rd plur.		aavistelisivat	eivät aavistelisi	3rd plur.	olisivat aavistelleet	eivät olisi aavistelleet
passive		aavisteltaisiin	ei aavisteltaisi	passive	olisi aavisteltu	ei olisi aavisteltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		aavistele	älä aavistele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		aavistelkoon	älköön aavistelko	3rd sing.	olkoon aavistellut	älköön olko aavistellut
1st plur.		aavistelkaamme	älkäämme aavistelko	1st plur.	—	—
2nd plur.		aavistelkaa	älkää aavistelko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		aavistelkoot	älkööt aavistelko	3rd plur.	olkoot aavistelleet	älkööt olko aavistelleet
passive		aavisteltakoon	älköön aavisteltako	passive	olkoon aavisteltu	älköön olko aavisteltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		aavistellen	en aavistelle	1st sing.	lienen aavistellut	en liene aavistellut
2nd sing.		aavistellet	et aavistelle	2nd sing.	lienet aavistellut	et liene aavistellut
3rd sing.		aavistellee	ei aavistelle	3rd sing.	lienee aavistellut	ei liene aavistellut
1st plur.		aavistellemme	emme aavistelle	1st plur.	lienemme aavistelleet	emme liene aavistelleet
2nd plur.		aavistellette	ette aavistelle	2nd plur.	lienette aavistelleet	ette liene aavistelleet
3rd plur.		aavistellevat	eivät aavistelle	3rd plur.	lienevät aavistelleet	eivät liene aavistelleet
passive		aavisteltaneen	ei aavisteltane	passive	lienee aavisteltu	ei liene aavisteltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		aavistella		present	aavisteleva	aavisteltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st aavistellakseni aavistellaksemme 2nd aavistellaksesi aavistellaksenne 3rd aavistellakseen aavistellaksensa		past	aavistellut	aavisteltu
2nd	inessive2	aavistellessa	aavisteltaessa	agent3	aavistelema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st aavistellessani aavistellessamme 2nd aavistellessasi aavistellessanne 3rd aavistellessaan aavistellessansa		negative	aavistelematon
	instructive	aavistellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	aavistelemassa	—
	elative	aavistelemasta	—
	illative	aavistelemaan	—
	adessive	aavistelemalla	—
	abessive	aavistelematta	—
	instructive	aavisteleman	aavisteltaman
4th4	verbal noun	aavisteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st aavistelemaisillani aavistelemaisillamme 2nd aavistelemaisillasi aavistelemaisillanne 3rd aavistelemaisillaan aavistelemaisillansa

Derived terms

• aavisteleminen
• aavistelu

 

Further reading

• “aavistella”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• aivastella, saataville, taivasalle