alanikko

Ingrian

Etymology

From ala- (“sub-”) +‎ -ikko.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɑlɑnikːo/, [ˈɑɫɑˌnikːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈɑlɑnikːo/, [ˈɑɫɑˌnikːo̞]
• Rhymes: -ikːo
• Hyphenation: a‧la‧nik‧ko

Noun

alanikko

1. lowland
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 20:

     Mussan joen rantaa mööt kera vennuu alanikko, katettu rantaniitynkä.

     Along the shore of the black river stretches a lowland, which is covered with a flood-meadow.

   • 2008, “Läkkäämmä omal viisii [We're speaking [our] own way]”, in Inkeri‎^[1], volume 4, number 69, St. Petersburg, page 12:

     Ihan alanikko mäni nii heitä senen peräst kutsuttii kust Logoven Yliotsast a senen Alaotsast.

     It went [like a] complete lowland, so it was therefore called the Upper Border and that the Lower Border.

Adjective

alanikko (comparative alanikomp)

1. Synonym of matala

Declension

Declension of alanikko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	alanikko	alanikot
genitive	alanikon	alanikkoin, alanikkoloin
partitive	alanikkoa	alanikkoja, alanikkoloja
illative	alanikkoo	alanikkoi, alanikkoloihe
inessive	alanikos	alanikois, alanikkolois
elative	alanikost	alanikoist, alanikkoloist
allative	alanikolle	alanikoille, alanikkoloille
adessive	alanikol	alanikoil, alanikkoloil
ablative	alanikolt	alanikoilt, alanikkoloilt
translative	alanikoks	alanikoiks, alanikkoloiks
essive	alanikkonna, alanikkoon	alanikkoinna, alanikkoloinna, alanikkoin, alanikkoloin
exessive1)	alanikkont	alanikkoint, alanikkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (lowland): alanne, alanko

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 11