enin

Finnish

Etymology

Superlative of now dialectal enä. Considered the superlative of paljo.

Pronunciation

• Hyphenation: e‧nin

Adjective

enin (superlative)

1. the most.

Usage notes

• Enin is more usually used in plural with plural words than in singular with singular words.

Declension

(deprecated template usage) noun case singular plural nominative enin enimmät genitive enimmän enimpien partitive enimpää enimpiä inessive enimmässä enimmissä elative enimmästä enimmistä illative enimpään enimpiin adessive enimmällä enimmillä ablative enimmältä enimmiltä allative enimmälle enimmille essive enimpänä enimpinä translative enimmäksi enimmiksi instructive enimmin abessive enimmättä enimmittä comitative enimpine

adverbial form singular plural superessive – delative – sublative – lative – temporal – causative – eniten multiplicative – distributive – temporal distributive prolative – situative – oppositive –

Antonyms

• vähin

Derived terms

• adverbs: enimmillään, eniten

See also

• enempi

Anagrams

• -inen, Enni

---

Turkish

Noun

enin

1. genitive singular of en
2. second-person singular possessive of en