erittää

Finnish

Etymology

Originally a causative verb, derived from the verb eritä.

Pronunciation

• Hyphenation: e‧rit‧tää
• IPA^(key): /ˈeritːæːˣ/, [ˈe̞rit̪ːæː(ʔ)]

Verb

erittää

1. (transitive, medicine) To secrete.
2. (transitive, medicine) To excrete.

Conjugation

Inflection of erittää (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		eritän	en eritä	1st sing.	olen erittänyt	en ole erittänyt
2nd sing.		erität	et eritä	2nd sing.	olet erittänyt	et ole erittänyt
3rd sing.		erittää	ei eritä	3rd sing.	on erittänyt	ei ole erittänyt
1st plur.		eritämme	emme eritä	1st plur.	olemme erittäneet	emme ole erittäneet
2nd plur.		eritätte	ette eritä	2nd plur.	olette erittäneet	ette ole erittäneet
3rd plur.		erittävät	eivät eritä	3rd plur.	ovat erittäneet	eivät ole erittäneet
passive		eritetään	ei eritetä	passive	on eritetty	ei ole eritetty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		eritin	en erittänyt	1st sing.	olin erittänyt	en ollut erittänyt
2nd sing.		eritit	et erittänyt	2nd sing.	olit erittänyt	et ollut erittänyt
3rd sing.		eritti	ei erittänyt	3rd sing.	oli erittänyt	ei ollut erittänyt
1st plur.		eritimme	emme erittäneet	1st plur.	olimme erittäneet	emme olleet erittäneet
2nd plur.		erititte	ette erittäneet	2nd plur.	olitte erittäneet	ette olleet erittäneet
3rd plur.		erittivät	eivät erittäneet	3rd plur.	olivat erittäneet	eivät olleet erittäneet
passive		eritettiin	ei eritetty	passive	oli eritetty	ei ollut eritetty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		erittäisin	en erittäisi	1st sing.	olisin erittänyt	en olisi erittänyt
2nd sing.		erittäisit	et erittäisi	2nd sing.	olisit erittänyt	et olisi erittänyt
3rd sing.		erittäisi	ei erittäisi	3rd sing.	olisi erittänyt	ei olisi erittänyt
1st plur.		erittäisimme	emme erittäisi	1st plur.	olisimme erittäneet	emme olisi erittäneet
2nd plur.		erittäisitte	ette erittäisi	2nd plur.	olisitte erittäneet	ette olisi erittäneet
3rd plur.		erittäisivät	eivät erittäisi	3rd plur.	olisivat erittäneet	eivät olisi erittäneet
passive		eritettäisiin	ei eritettäisi	passive	olisi eritetty	ei olisi eritetty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		eritä	älä eritä	2nd sing.	—	—
3rd sing.		erittäköön	älköön erittäkö	3rd sing.	olkoon erittänyt	älköön olko erittänyt
1st plur.		erittäkäämme	älkäämme erittäkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		erittäkää	älkää erittäkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		erittäkööt	älkööt erittäkö	3rd plur.	olkoot erittäneet	älkööt olko erittäneet
passive		eritettäköön	älköön eritettäkö	passive	olkoon eritetty	älköön olko eritetty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		erittänen	en erittäne	1st sing.	lienen erittänyt	en liene erittänyt
2nd sing.		erittänet	et erittäne	2nd sing.	lienet erittänyt	et liene erittänyt
3rd sing.		erittänee	ei erittäne	3rd sing.	lienee erittänyt	ei liene erittänyt
1st plur.		erittänemme	emme erittäne	1st plur.	lienemme erittäneet	emme liene erittäneet
2nd plur.		erittänette	ette erittäne	2nd plur.	lienette erittäneet	ette liene erittäneet
3rd plur.		erittänevät	eivät erittäne	3rd plur.	lienevät erittäneet	eivät liene erittäneet
passive		eritettäneen	ei eritettäne	passive	lienee eritetty	ei liene eritetty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		erittää		present	erittävä	eritettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st erittääkseni erittääksemme 2nd erittääksesi erittääksenne 3rd erittääkseen erittääksensä		past	erittänyt	eritetty
2nd	inessive2	erittäessä	eritettäessä	agent3	erittämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st erittäessäni erittäessämme 2nd erittäessäsi erittäessänne 3rd erittäessään erittäessänsä		negative	erittämätön
	instructive	erittäen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form erittää does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	erittämässä	—
	elative	erittämästä	—
	illative	erittämään	—
	adessive	erittämällä	—
	abessive	erittämättä	—
	instructive	erittämän	eritettämän
4th4	verbal noun	erittäminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st erittämäisilläni erittämäisillämme 2nd erittämäisilläsi erittämäisillänne 3rd erittämäisillään erittämäisillänsä

Derived terms

• nouns: erite, eritys
• verbs: frequentative eritellä, passive/reflexive erittyä

Pronunciation

• Hyphenation: e‧rit‧tää
• IPA^(key): /ˈeritːæː/, [ˈe̞rit̪ːæː]

Anagrams

• eräittä