tulva

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Tulva Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Tulva

Substantiivi[muokkaa]

tulva (10)

  1. vallitseva tila, jossa nestepinta on kohonnut ja ylittänyt sille asetetun normaalitason arvon

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ulʋɑ/, [ˈt̪ʷulʋɑ̝]
  • tavutus: tul‧va

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tulva tulvat
genetiivi tulvan tulvien
(tulvain)
partitiivi tulvaa tulvia
akkusatiivi tulva;
tulvan
tulvat
sisäpaikallissijat
inessiivi tulvassa tulvissa
elatiivi tulvasta tulvista
illatiivi tulvaan tulviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tulvalla tulvilla
ablatiivi tulvalta tulvilta
allatiivi tulvalle tulville
muut sijamuodot
essiivi tulvana tulvina
translatiivi tulvaksi tulviksi
abessiivi tulvatta tulvitta
instruktiivi tulvin
komitatiivi tulvine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tulva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kevättulva, kyyneltulva, puhetulva, sanatulva, syytöstulva, tulva-aalto, tulva-alue, tulvajärvi, tulvakausi, tulvakerrostuma, tulvakorkeus, tulvamaa, tulvaniitty, tulvaraja, tulvatasanko, tulvavesi, vierastulva, ärsyketulva

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tulva Kielitoimiston sanakirjassa
  • tulva Tieteen termipankissa