havaita

Finnish

Etymology

(deprecated template usage)

hava- +‎ -ita; the root is a borrowing from Proto-Germanic *hawjaną (“to observe”) (compare Old English hāwian). Related to Ingrian havaita.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑʋɑi̯tɑˣ/, [ˈhɑ̝ʋɑ̝i̯t̪ɑ̝(ʔ)]

Verb

havaita

1. (transitive) To observe, detect, perceive.

Conjugation

Inflection of havaita (Kotus type 69/valita, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		havaitsen	en havaitse	1st sing.	olen havainnut	en ole havainnut
2nd sing.		havaitset	et havaitse	2nd sing.	olet havainnut	et ole havainnut
3rd sing.		havaitsee	ei havaitse	3rd sing.	on havainnut	ei ole havainnut
1st plur.		havaitsemme	emme havaitse	1st plur.	olemme havainneet	emme ole havainneet
2nd plur.		havaitsette	ette havaitse	2nd plur.	olette havainneet	ette ole havainneet
3rd plur.		havaitsevat	eivät havaitse	3rd plur.	ovat havainneet	eivät ole havainneet
passive		havaitaan	ei havaita	passive	on havaittu	ei ole havaittu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		havaitsin	en havainnut	1st sing.	olin havainnut	en ollut havainnut
2nd sing.		havaitsit	et havainnut	2nd sing.	olit havainnut	et ollut havainnut
3rd sing.		havaitsi	ei havainnut	3rd sing.	oli havainnut	ei ollut havainnut
1st plur.		havaitsimme	emme havainneet	1st plur.	olimme havainneet	emme olleet havainneet
2nd plur.		havaitsitte	ette havainneet	2nd plur.	olitte havainneet	ette olleet havainneet
3rd plur.		havaitsivat	eivät havainneet	3rd plur.	olivat havainneet	eivät olleet havainneet
passive		havaittiin	ei havaittu	passive	oli havaittu	ei ollut havaittu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		havaitsisin	en havaitsisi	1st sing.	olisin havainnut	en olisi havainnut
2nd sing.		havaitsisit	et havaitsisi	2nd sing.	olisit havainnut	et olisi havainnut
3rd sing.		havaitsisi	ei havaitsisi	3rd sing.	olisi havainnut	ei olisi havainnut
1st plur.		havaitsisimme	emme havaitsisi	1st plur.	olisimme havainneet	emme olisi havainneet
2nd plur.		havaitsisitte	ette havaitsisi	2nd plur.	olisitte havainneet	ette olisi havainneet
3rd plur.		havaitsisivat	eivät havaitsisi	3rd plur.	olisivat havainneet	eivät olisi havainneet
passive		havaittaisiin	ei havaittaisi	passive	olisi havaittu	ei olisi havaittu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		havaitse	älä havaitse	2nd sing.	—	—
3rd sing.		havaitkoon	älköön havaitko	3rd sing.	olkoon havainnut	älköön olko havainnut
1st plur.		havaitkaamme	älkäämme havaitko	1st plur.	—	—
2nd plur.		havaitkaa	älkää havaitko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		havaitkoot	älkööt havaitko	3rd plur.	olkoot havainneet	älkööt olko havainneet
passive		havaittakoon	älköön havaittako	passive	olkoon havaittu	älköön olko havaittu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		havainnen	en havainne	1st sing.	lienen havainnut	en liene havainnut
2nd sing.		havainnet	et havainne	2nd sing.	lienet havainnut	et liene havainnut
3rd sing.		havainnee	ei havainne	3rd sing.	lienee havainnut	ei liene havainnut
1st plur.		havainnemme	emme havainne	1st plur.	lienemme havainneet	emme liene havainneet
2nd plur.		havainnette	ette havainne	2nd plur.	lienette havainneet	ette liene havainneet
3rd plur.		havainnevat	eivät havainne	3rd plur.	lienevät havainneet	eivät liene havainneet
passive		havaittaneen	ei havaittane	passive	lienee havaittu	ei liene havaittu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		havaita		present	havaitseva	havaittava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st havaitakseni havaitaksemme 2nd havaitaksesi havaitaksenne 3rd havaitakseen havaitaksensa		past	havainnut	havaittu
2nd	inessive2	havaitessa	havaittaessa	agent3	havaitsema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st havaitessani havaitessamme 2nd havaitessasi havaitessanne 3rd havaitessaan havaitessansa		negative	havaitsematon
	instructive	havaiten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	havaitsemassa	—
	elative	havaitsemasta	—
	illative	havaitsemaan	—
	adessive	havaitsemalla	—
	abessive	havaitsematta	—
	instructive	havaitseman	havaittaman
4th4	verbal noun	havaitseminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st havaitsemaisillani havaitsemaisillamme 2nd havaitsemaisillasi havaitsemaisillanne 3rd havaitsemaisillaan havaitsemaisillansa

Derived terms

• nouns: havainto, havaitsija

Anagrams

• haavita, vaihtaa