hieno

Esperanto

Pronunciation

• Audio:

  (file)

• IPA^(key): [hiˈeno]
• Rhymes: -eno
• Hyphenation: hi‧e‧no

Noun

hieno (accusative singular hienon, plural hienoj, accusative plural hienojn)

1. hyena

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *hëëno. Cognates include Karelian hieno and Veps hen. The semantic shift from "fine, slender, fine-grained" to "fine, refined, elegant" is common across European languages and probably represents foreign influence in Finnish.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhie̯no/, [ˈhie̞̯no̞]
• Rhymes: -ieno
• Syllabification^(key): hie‧no

Adjective

hieno (comparative hienompi, superlative hienoin)

1. fine (particularly slender; especially thin, narrow, or of small girth)
2. fine (consisting of especially minute particulate; made up of particularly small pieces)

   Hienoa tomua nostaen ajoi henkilöauto hitaasti ohi ja Asta näki sisällä valkoisen pöyhkeän pilven.

   Raising a fine dust, the passage car drove slowly by and Asta saw inside a cocky yellow cloud.

3. good-looking, fine

   Synonyms: see Thesaurus:hieno

4. fine (of superior quality); select; elegant, fancy, posh
5. great, wonderful

   hieno saavutus ― great achievement

Declension

Inflection of hieno (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		hieno	hienot
genitive		hienon	hienojen
partitive		hienoa	hienoja
illative		hienoon	hienoihin
		singular	plural
nominative		hieno	hienot
accusative	nom.	hieno	hienot
	gen.	hienon
genitive		hienon	hienojen
partitive		hienoa	hienoja
inessive		hienossa	hienoissa
elative		hienosta	hienoista
illative		hienoon	hienoihin
adessive		hienolla	hienoilla
ablative		hienolta	hienoilta
allative		hienolle	hienoille
essive		hienona	hienoina
translative		hienoksi	hienoiksi
abessive		hienotta	hienoitta
instructive		—	hienoin
comitative		—	hienoine

Possessive forms of hieno (Kotus type 1/valo, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative hienoni hienoni accusative nom. hienoni hienoni gen. hienoni genitive hienoni hienojeni partitive hienoani hienojani inessive hienossani hienoissani elative hienostani hienoistani illative hienooni hienoihini adessive hienollani hienoillani ablative hienoltani hienoiltani allative hienolleni hienoilleni essive hienonani hienoinani translative hienokseni hienoikseni abessive hienottani hienoittani instructive — — comitative — hienoineni second-person singular possessor singular plural nominative hienosi hienosi accusative nom. hienosi hienosi gen. hienosi genitive hienosi hienojesi partitive hienoasi hienojasi inessive hienossasi hienoissasi elative hienostasi hienoistasi illative hienoosi hienoihisi adessive hienollasi hienoillasi ablative hienoltasi hienoiltasi allative hienollesi hienoillesi essive hienonasi hienoinasi translative hienoksesi hienoiksesi abessive hienottasi hienoittasi instructive — — comitative — hienoinesi first-person plural possessor singular plural nominative hienomme hienomme accusative nom. hienomme hienomme gen. hienomme genitive hienomme hienojemme partitive hienoamme hienojamme inessive hienossamme hienoissamme elative hienostamme hienoistamme illative hienoomme hienoihimme adessive hienollamme hienoillamme ablative hienoltamme hienoiltamme allative hienollemme hienoillemme essive hienonamme hienoinamme translative hienoksemme hienoiksemme abessive hienottamme hienoittamme instructive — — comitative — hienoinemme second-person plural possessor singular plural nominative hienonne hienonne accusative nom. hienonne hienonne gen. hienonne genitive hienonne hienojenne partitive hienoanne hienojanne inessive hienossanne hienoissanne elative hienostanne hienoistanne illative hienoonne hienoihinne adessive hienollanne hienoillanne ablative hienoltanne hienoiltanne allative hienollenne hienoillenne essive hienonanne hienoinanne translative hienoksenne hienoiksenne abessive hienottanne hienoittanne instructive — — comitative — hienoinenne third-person possessor singular plural nominative hienonsa hienonsa accusative nom. hienonsa hienonsa gen. hienonsa genitive hienonsa hienojensa partitive hienoaan hienoansa hienojaan hienojansa inessive hienossaan hienossansa hienoissaan hienoissansa elative hienostaan hienostansa hienoistaan hienoistansa illative hienoonsa hienoihinsa adessive hienollaan hienollansa hienoillaan hienoillansa ablative hienoltaan hienoltansa hienoiltaan hienoiltansa allative hienolleen hienollensa hienoilleen hienoillensa essive hienonaan hienonansa hienoinaan hienoinansa translative hienokseen hienoksensa hienoikseen hienoiksensa abessive hienottaan hienottansa hienoittaan hienoittansa instructive — — comitative — hienoineen hienoinensa

Derived terms

• hienoinen
• hienokseltaan
• Hienonen
• hienontaa
• hienostaa
• hienostella
• hienosti
• hienosto
• hienota
• hienous

 

compounds

• epähieno
• hienohampainen
• hienohelma
• hienohipiäinen
• hienojakoinen
• hienojyväinen
• hienokierre
• hienokuituinen
• hienokäytöksinen
• hienolaatuinen
• hienoluonteinen
• hienomakuinen
• hienomekaanikko
• hienomekaaninen
• hienomekaniikka
• hienomotoriikka
• hienopaperi
• hienopesu
• hienopiirteinen
• hienopiirtotelevisio
• hienopuuseppä
• hienopyykki
• hienorakeinen
• hienorakenne
• hienorakennevakio
• hienorakenteinen
• hienosahainen
• hienosahaus
• hienosaippua
• hienosedimentti
• hienosokeri
• hienosyinen
• hienosäikeinen
• hienosäätää
• hienosäätö
• hienotae
• hienotekoinen
• hienotunteinen
• hienouurresulkukotilo
• hienovarainen
• hienovireinen
• hienoviritteinen
• hiuksenhieno
• huippuhieno
• sametinhieno
• silkinhieno
• ylihienorakenne

 

Further reading

• “hieno”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• Heino, hioen, hione, oheni

Polish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈxjɛ.nɔ/
• Rhymes: -ɛnɔ
• Syllabification: hie‧no

Noun

hieno f

1. vocative singular of hiena

Romanian

Pronunciation

• IPA^(key): [hiˈeno]

Noun

hieno f

1. vocative singular of hienă