hulkkua

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic [Term?]. Cognates include dialectal Finnish hulkkua and Estonian hulkuda.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhulkːuɑ/, [ˈhuɫkːo̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhulkːuɑ/, [ˈhuɫkːuɑ]
• Rhymes: -ulkːoː, -ulkːuɑ
• Hyphenation: hulk‧ku‧a

Verb

hulkkua

1. (intransitive) to wander
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:

     Kavvaa hulkuimma metsää mööt etsies laageria.

     For a long time we wandered around the forest searching for the camp.

Conjugation

Conjugation of hulkkua (type 1/ampua, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hulkun	en hulku	1st singular	oon hulkkunt, oon hulkkunut	en oo hulkkunt, en oo hulkkunut
2nd singular	hulkut	et hulku	2nd singular	oot hulkkunt, oot hulkkunut	et oo hulkkunt, et oo hulkkunut
3rd singular	hulkkuu	ei hulku	3rd singular	ono hulkkunt, ono hulkkunut	ei oo hulkkunt, ei oo hulkkunut
1st plural	hulkumma	emmä hulku	1st plural	oomma hulkkuneet	emmä oo hulkkuneet
2nd plural	hulkutta	että hulku	2nd plural	ootta hulkkuneet	että oo hulkkuneet
3rd plural	hulkkuut1), hulkkuvat2), hulkutaa	evät hulku, ei hulkuta	3rd plural	ovat hulkkuneet	evät oo hulkkuneet, ei oo hulkuttu
impersonal	hulkutaa	ei hulkuta	impersonal	ono hulkuttu	ei oo hulkuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hulkuin	en hulkkunt, en hulkkunut	1st singular	olin hulkkunt, olin hulkkunut	en olt hulkkunt, en olt hulkkunut
2nd singular	hulkuit	et hulkkunt, et hulkkunut	2nd singular	olit hulkkunt, olit hulkkunut	et olt hulkkunt, et olt hulkkunut
3rd singular	hulkkui	ei hulkkunt, ei hulkkunut	3rd singular	oli hulkkunt, oli hulkkunut	ei olt hulkkunt, ei olt hulkkunut
1st plural	hulkuimma	emmä hulkkuneet	1st plural	olimma hulkkuneet	emmä olleet hulkkuneet
2nd plural	hulkuitta	että hulkkuneet	2nd plural	olitta hulkkuneet	että olleet hulkkuneet
3rd plural	hulkkuit1), hulkkuivat2), hulkuttii	evät hulkkuneet, ei hulkuttu	3rd plural	olivat hulkkuneet	evät olleet hulkkuneet, ei olt hulkuttu
impersonal	hulkuttii	ei hulkuttu	impersonal	oli hulkuttu	ei olt hulkuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hulkkuisin	en hulkkuis	1st singular	olisin hulkkunt, olisin hulkkunut	en olis hulkkunt, en olis hulkkunut
2nd singular	hulkkuisit, hulkkuist1)	et hulkkuis	2nd singular	olisit hulkkunt, olisit hulkkunut	et olis hulkkunt, et olis hulkkunut
3rd singular	hulkkuis	ei hulkkuis	3rd singular	olis hulkkunt, olis hulkkunut	ei olis hulkkunt, ei olis hulkkunut
1st plural	hulkkuisimma	emmä hulkkuis	1st plural	olisimma hulkkuneet	emmä olis hulkkuneet
2nd plural	hulkkuisitta	että hulkkuis	2nd plural	olisitta hulkkuneet	että olis hulkkuneet
3rd plural	hulkkuisiit1), hulkkuisivat2), hulkuttais	evät hulkkuis, ei hulkuttais	3rd plural	olisivat hulkkuneet	evät olis hulkkuneet, ei olis hulkuttu
impersonal	hulkuttais	ei hulkuttais	impersonal	olis hulkuttu	ei olis hulkuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	hulku	elä hulku	2nd singular	oo hulkkunt, oo hulkkunut	elä oo hulkkunt, elä oo hulkkunut
3rd singular	hulkkukoo	elköö hulkkuko	3rd singular	olkoo hulkkunt, olkoo hulkkunut	elköö olko hulkkunt, elköö olko hulkkunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	hulkkukaa	elkää hulkkuko	2nd plural	olkaa hulkkuneet	elkää olko hulkkuneet
3rd plural	hulkkukoot	elkööt hulkkuko, elköö hulkuttako	3rd plural	olkoot hulkkuneet	elkööt olko hulkkuneet, elköö olko hulkuttu
impersonal	hulkuttakkoo	elköö hulkuttako	impersonal	olkoo hulkuttu	elköö olko hulkuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	hulkkunen	en hulkkune
2nd singular	hulkkunet	et hulkkune
3rd singular	hulkkunoo	ei hulkkune
1st plural	hulkkunemma	emmä hulkkune
2nd plural	hulkkunetta	että hulkkune
3rd plural	hulkkunoot	evät hulkkune, ei hulkuttane
impersonal	hulkuttannoo	ei hulkuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		hulkkua	present	hulkkuva	hulkuttava
2nd	inessive	hulkkujees	past	hulkkunt, hulkkunut	hulkuttu
	instructive	hulkkuen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (hulkkukaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	hulkkumaa
	inessive	hulkkumaas
	elative	hulkkumast
	abessive	hulkkumata
4th	nominative	hulkkumiin
	partitive	hulkkumista, hulkkumist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 72

Votic

Alternative forms

• ulkkua

Etymology

Borrowed from Ingrian hulkkua.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈhulkːuɑ̯/, [ˈhuɫkːuɑ̯]
• Rhymes: -ulkːuɑ̯
• Hyphenation: hulk‧kua

Verb

hulkkua

1. (intransitive) to go around, travel around, wander

Inflection

Conjugation of hulkkua (type II-1/kuttsua, kk-k gradation)
Indicative
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hulkun	en hulku	1st singular	õõn hulkkunnu	en õõ hulkkunnu
2nd singular	hulkud	ed hulku	2nd singular	õõd hulkkunnu	ed õõ hulkkunnu
3rd singular	hulkub	eb hulku	3rd singular	on hulkkunnu	eb õõ hulkkunnu
1st plural	hulkummõ	emmä hulku	1st plural	öõmmõ hulkkunnu	emmä õõ hulkkunnu
2nd plural	hulkuttõ	että hulku	2nd plural	õõttõ hulkkunnu	että õõ hulkkunnu
3rd plural	hulkuta	eväd hulku	3rd plural	õlla hulkuttu	eväd õõ hulkuttu
impersonal	hulkuta	eväd hulku	impersonal	õlla hulkuttu	eväd õõ hulkuttu
Imperfect			Pluperfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hulkkuzin	en hulkkunnu	1st singular	õlin hulkkunnu	—
2nd singular	hulkkuzid	ed hulkkunnu	2nd singular	õlid hulkkunnu	—
3rd singular	hulkku	eb hulkkunnu	3rd singular	õli hulkkunnu	—
1st plural	hulkkuzimmõ	emmä hulkkunnu	1st plural	õlimmõ hulkkunnu	—
2nd plural	hulkkuzittõ	että hulkkunnu	2nd plural	õlittõ hulkkunnu	—
3rd plural	hulkutti	eväd hulkuttu	3rd plural	õlti hulkuttu	—
impersonal	hulkutti	eväd hulkuttu	impersonal	õlti hulkuttu	—
Conditional
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hulkkuizin	en hulkkuizʹ	1st singular	õllõizin hulkkunnu	en õllõizʹ hulkkunnu
2nd singular	hulkkuizid	ed hulkkuizʹ	2nd singular	õllõizid hulkkunnu	ed õllõizʹ hulkkunnu
3rd singular	hulkkuizʹ	eb hulkkuizʹ	3rd singular	õllõizʹ hulkkunnu	eb õllõizʹ hulkkunnu
1st plural	hulkkuizimmõ	emmä hulkkuizʹ	1st plural	õllõizimmõ hulkkunnu	emmä õllõizʹ hulkkunnu
2nd plural	hulkkuizittõ	että hulkkuizʹ	2nd plural	õllõizittõ hulkkunnu	että õllõizʹ hulkkunnu
3rd plural	hulkuttaizʹ	eväd hulkuttaizʹ	3rd plural	õltaizʹ hulkuttu	eväd õltaizʹ hulkuttu
impersonal	hulkuttaizʹ	eväd hulkuttaizʹ	impersonal	õltaizʹ hulkuttu	eväd õltaizʹ hulkuttu
Imperative
Present
	positive	negative
1st singular	—	—
2nd singular	hulku	elä hulku
3rd singular	hulkkugo	elko hulkkugo
1st plural	—	—
2nd plural	hulkkuga	elka hulkkuga
3rd plural	hulkkugod	—
impersonal	—	—
Nominal forms
Infinitives			Participles
				active	passive
1st		hulkkua	present	hulkkujõ1)	—
2nd	illative	hulkkuma	past	hulkkunnu	hulkuttu
	inessive	hulkkumõz	1) also used as the agent noun
	elative	hulkkumassõ
	abessive	hulkkumattõ

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “ulkkua”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn