jäämä

See also: Jaama, jaama, and jääma

Finnish

Etymology

jäädä (“to remain”) +‎ -mä

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈjæːmæ/, [ˈjæːmæ]
• Rhymes: -æːmæ
• Syllabification^(key): jää‧mä

Noun

jäämä

1. remnant, residue (amount of material or substance left after most of it has been removed)

   Maaperässä on vielä jäämiä kauan sitten levitetystä DDT:stä.

   The soil still has residues of DDT sprayed a long time ago.

2. (usually in the plural) trace (very small amount)

Declension

Inflection of jäämä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		jäämä	jäämät
genitive		jäämän	jäämien
partitive		jäämää	jäämiä
illative		jäämään	jäämiin
		singular	plural
nominative		jäämä	jäämät
accusative	nom.	jäämä	jäämät
	gen.	jäämän
genitive		jäämän	jäämien jäämäinrare
partitive		jäämää	jäämiä
inessive		jäämässä	jäämissä
elative		jäämästä	jäämistä
illative		jäämään	jäämiin
adessive		jäämällä	jäämillä
ablative		jäämältä	jäämiltä
allative		jäämälle	jäämille
essive		jäämänä	jääminä
translative		jäämäksi	jäämiksi
instructive		—	jäämin
abessive		jäämättä	jäämittä
comitative		—	jäämineen

Possessive forms of jäämä (type koira)
possessor	singular	plural
1st person	jäämäni	jäämämme
2nd person	jäämäsi	jäämänne
3rd person	jäämänsä

Derived terms

• jäämistö

Võro

Etymology

From Proto-Finnic *jäädäk.

Verb

jäämä (da-infinitive jäiäq, first-person singular present jää)

1. to stay, to remain

Inflection

This verb needs an inflection-table template.