kallistus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Estonian[edit]

Etymology[edit]

From kallistama +‎ -us.

Noun[edit]

kallistus ‎(genitive kallistuse, partitive kallistust)

  1. hug

Declension[edit]

This noun needs an inflection-table template.

See also[edit]


Finnish[edit]

Etymology[edit]

kallistaa ‎(to tilt) +‎ -us

Noun[edit]

kallistus

  1. tilt, bank, inclination

Declension[edit]

Inflection of kallistus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kallistus kallistukset
genitive kallistuksen kallistusten
kallistuksien
partitive kallistusta kallistuksia
illative kallistukseen kallistuksiin
singular plural
nominative kallistus kallistukset
accusative nom. kallistus kallistukset
gen. kallistuksen
genitive kallistuksen kallistusten
kallistuksien
partitive kallistusta kallistuksia
inessive kallistuksessa kallistuksissa
elative kallistuksesta kallistuksista
illative kallistukseen kallistuksiin
adessive kallistuksella kallistuksilla
ablative kallistukselta kallistuksilta
allative kallistukselle kallistuksille
essive kallistuksena kallistuksina
translative kallistukseksi kallistuksiksi
instructive kallistuksin
abessive kallistuksetta kallistuksitta
comitative kallistuksineen

Compounds[edit]