kartta

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑrtːɑ/, [ˈkɑ̝rt̪ːɑ̝]

• Audio:

  (file)

• Rhymes: -ɑrtːɑ
• Syllabification^(key): kart‧ta
• Hyphenation^(key): kart‧ta

Etymology 1

Borrowed from Swedish karta, ultimately from Latin charta, from Ancient Greek χάρτης (khártēs).

Noun

kartta

1. map (visual representation of an area)
2. map (diagram of components of an item)

   Synonym: kaavio

3. (differential geometry, topology) coordinate chart

Declension

Inflection of kartta (Kotus type 9*C/kala, tt–t gradation)
nominative		kartta	kartat
genitive		kartan	karttojen
partitive		karttaa	karttoja
illative		karttaan	karttoihin
		singular	plural
nominative		kartta	kartat
accusative	nom.	kartta	kartat
	gen.	kartan
genitive		kartan	karttojen karttain rare
partitive		karttaa	karttoja
inessive		kartassa	kartoissa
elative		kartasta	kartoista
illative		karttaan	karttoihin
adessive		kartalla	kartoilla
ablative		kartalta	kartoilta
allative		kartalle	kartoille
essive		karttana	karttoina
translative		kartaksi	kartoiksi
abessive		kartatta	kartoitta
instructive		—	kartoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kartta (Kotus type 9*C/kala, tt–t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative karttani karttani accusative nom. karttani karttani gen. karttani genitive karttani karttojeni karttaini rare partitive karttaani karttojani inessive kartassani kartoissani elative kartastani kartoistani illative karttaani karttoihini adessive kartallani kartoillani ablative kartaltani kartoiltani allative kartalleni kartoilleni essive karttanani karttoinani translative kartakseni kartoikseni abessive kartattani kartoittani instructive — — comitative — karttoineni second-person singular possessor singular plural nominative karttasi karttasi accusative nom. karttasi karttasi gen. karttasi genitive karttasi karttojesi karttaisi rare partitive karttaasi karttojasi inessive kartassasi kartoissasi elative kartastasi kartoistasi illative karttaasi karttoihisi adessive kartallasi kartoillasi ablative kartaltasi kartoiltasi allative kartallesi kartoillesi essive karttanasi karttoinasi translative kartaksesi kartoiksesi abessive kartattasi kartoittasi instructive — — comitative — karttoinesi first-person plural possessor singular plural nominative karttamme karttamme accusative nom. karttamme karttamme gen. karttamme genitive karttamme karttojemme karttaimme rare partitive karttaamme karttojamme inessive kartassamme kartoissamme elative kartastamme kartoistamme illative karttaamme karttoihimme adessive kartallamme kartoillamme ablative kartaltamme kartoiltamme allative kartallemme kartoillemme essive karttanamme karttoinamme translative kartaksemme kartoiksemme abessive kartattamme kartoittamme instructive — — comitative — karttoinemme second-person plural possessor singular plural nominative karttanne karttanne accusative nom. karttanne karttanne gen. karttanne genitive karttanne karttojenne karttainne rare partitive karttaanne karttojanne inessive kartassanne kartoissanne elative kartastanne kartoistanne illative karttaanne karttoihinne adessive kartallanne kartoillanne ablative kartaltanne kartoiltanne allative kartallenne kartoillenne essive karttananne karttoinanne translative kartaksenne kartoiksenne abessive kartattanne kartoittanne instructive — — comitative — karttoinenne third-person possessor singular plural nominative karttansa karttansa accusative nom. karttansa karttansa gen. karttansa genitive karttansa karttojensa karttainsa rare partitive karttaansa karttojaan karttojansa inessive kartassaan kartassansa kartoissaan kartoissansa elative kartastaan kartastansa kartoistaan kartoistansa illative karttaansa karttoihinsa adessive kartallaan kartallansa kartoillaan kartoillansa ablative kartaltaan kartaltansa kartoiltaan kartoiltansa allative kartalleen kartallensa kartoilleen kartoillensa essive karttanaan karttanansa karttoinaan karttoinansa translative kartakseen kartaksensa kartoikseen kartoiksensa abessive kartattaan kartattansa kartoittaan kartoittansa instructive — — comitative — karttoineen karttoinensa

Derived terms

• kartasto
• kartoittaa
• kartturi

compounds

• aarrekartta
• ajatuskartta
• bittikartta
• geenikartta
• hakukartta
• ilmailukartta
• ilmakuvakartta
• indeksikartta
• istuinkartta
• kaavakartta
• kallioperäkartta
• kartanlukija
• kartanluku
• kartanpiirtäjä
• kartanpiirustus
• kartantekijä
• karttaharjoitus
• karttahuone
• karttajousi
• karttajäkälä
• karttakaavio
• karttakeppi
• karttakirja
• karttakokoelma
• karttakoordinaatisto
• karttakoordinaatit
• karttakotelo
• karttakuva
• karttakäärö
• karttalanka
• karttalaukku
• karttalehti
• karttaliite
• karttaluonnos
• karttamerkki
• karttamittari
• karttaoppi
• karttapallo
• karttapalvelu
• karttaperhonen
• karttapiirros
• karttaplotteri
• karttapohja
• karttapohjoinen
• karttapoikkeama
• karttaprojektio
• karttapöytä
• karttarajat
• karttarulla
• karttaselitys
• karttatasku
• karttateline
• karttatie
• karttatiede
• karttatieto
• kasvikartta
• katsomokartta
• kaupunkikartta
• kiinteistörekisterikartta
• kohokartta
• korkeuskartta
• korkokartta
• käsitekartta
• latukartta
• linjakartta
• maailmankartta
• maaperäkartta
• maastokartta
• matkailukartta
• merikartta
• mielikuvakartta
• miellekartta
• murrekartta
• opaskartta
• osoitekartta
• paikkatietokartta
• pallokartta
• peruskartta
• pienoiskartta
• pikkukartta
• puoluekartta
• pöytäkartta
• rasterikartta
• rautatiekartta
• reittikartta
• reliefikartta
• retkeilykartta
• seinäkartta
• sienikartta
• sivukartta
• suunnistuskartta
• syntymäkartta
• syvyyskartta
• sääkartta
• teemakartta
• tekstuurikartta
• tiekartta
• tilannekartta
• tilikartta
• toimituskartta
• tonttikartta
• topografikartta
• tuulikartta
• tähtikartta
• ulkoilukartta
• unelmakartta
• vektorikartta
• virastokartta
• värikartta
• yleiskartta
• yleissilmäyskartta
• yläkartta

Related terms

• kartoittaa

Descendants

• → Northern Sami: gárta

Further reading

• “kartta”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 1 July 2023

Etymology 2

Noun

kartta

1. partitive singular of karsi

Anagrams

• kartat, tarkat

Ingrian

Kartta (1).

Etymology

Borrowed from Russian карта (karta). Only distantly related to Finnish kartta and Swedish karta.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑrtːɑ/, [ˈkɑrtː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑrtːɑ/, [ˈkɑrtːɑ]
• Rhymes: -ɑrtː, -ɑrtːɑ
• Hyphenation: kart‧ta

Noun

kartta

1. map
   • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 36:

     Yhteiset meil ollaa riissat - perot, krantossit ja kirjat, veel i tetretit i kartat, stoolit, lavvat, sumat, partat, klaassan seinät, klaassan maa.

     We have shared objects - pen tips, pencils and books, also notebooks and maps, chairs, benches, bags, desks, walls of the classroom and the floor of the classroom.

2. playing card

Declension

Declension of kartta (type 3/kana, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	kartta	kartat
genitive	kartan	karttoin
partitive	karttaa	karttoja
illative	karttaa	karttoi
inessive	kartaas	kartois
elative	kartast	kartoist
allative	kartalle	kartoille
adessive	kartaal	kartoil
ablative	kartalt	kartoilt
translative	kartaks	kartoiks
essive	karttanna, karttaan	karttoinna, karttoin
exessive1)	karttant	karttoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• geografiakartta

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 139

Votic

The spelling of this entry has been normalized from karttaa according to the principles established by Wiktionary's editor community as described at Wiktionary:Votic entry guidelines or recent spelling standards of the language.

Etymology

From Proto-Finnic *karttadak.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivčülä) IPA^(key): /ˈkɑrtːɑː/, [ˈkɑrtːɑ]
• (Jõgõperä) IPA^(key): /ˈkɑrtːɑː/, [ˈkɑrtːɑ]
• Rhymes: -ɑrtːɑː
• Hyphenation: kart‧ta

Verb

kartta

1. (transitive, usually atelic) to fear, be afraid (of)

Inflection

Conjugation of kartta (type III-1/tuntõa, tt-t gradation)
Indicative
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kartõn	en kartõ	1st singular	õõn karttõnnu	en õõ karttõnnu
2nd singular	kartõd	ed kartõ	2nd singular	õõd karttõnnu	ed õõ karttõnnu
3rd singular	kartõb	eb kartõ	3rd singular	on karttõnnu	eb õõ karttõnnu
1st plural	kartõmmõ	emme kartõ	1st plural	õõmmõ karttõnnu	emme õõ karttõnnu
2nd plural	kartõttõ	ette kartõ	2nd plural	õõttõ karttõnnu	ette õõ karttõnnu
3rd plural	kartõta	eväd kartõ	3rd plural	õlla kartõttu	eväd õõ kartõttu
impersonal	kartõta	eväd kartõ	impersonal	õlla kartõttu	eväd õõ kartõttu
Imperfect			Pluperfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kartin	en karttõnnu	1st singular	õlin karttõnnu	—
2nd singular	kartid	ed karttõnnu	2nd singular	õlid karttõnnu	—
3rd singular	kartti	eb karttõnnu	3rd singular	õli karttõnnu	—
1st plural	kartimmõ	emme karttõnnu	1st plural	õlimmõ karttõnnu	—
2nd plural	kartittõ	ette karttõnnu	2nd plural	õlittõ karttõnnu	—
3rd plural	kartõtti	eväd kartõttu	3rd plural	õlti kartõttu	—
impersonal	kartõtti	eväd kartõttu	impersonal	õlti kartõttu	—
Conditional
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	karttaizin	en karttaizʹ	1st singular	õll(õ)izin karttõnnu	en õll(õ)izʹ karttõnnu
2nd singular	karttaizid	ed karttaizʹ	2nd singular	õll(õ)izid karttõnnu	ed õll(õ)izʹ karttõnnu
3rd singular	karttaizʹ	eb karttaizʹ	3rd singular	õll(õ)izʹ karttõnnu	eb õll(õ)izʹ karttõnnu
1st plural	karttaizimmõ	emme karttaizʹ	1st plural	õll(õ)izimmõ karttõnnu	emme õll(õ)izʹ karttõnnu
2nd plural	karttaizittõ	ette karttaizʹ	2nd plural	õll(õ)izittõ karttõnnu	ette õll(õ)izʹ karttõnnu
3rd plural	kartõttaizʹ	eväd kartõttaizʹ	3rd plural	õltaizʹ kartõttu	eväd õltaizʹ kartõttu
impersonal	kartõttaizʹ	eväd kartõttaizʹ	impersonal	õltaizʹ kartõttu	eväd õltaizʹ kartõttu
Imperative
Present
	positive	negative
1st singular	—	—
2nd singular	kartõ	elä kartõ
3rd singular	karttõgo1)	elko karttõgo1)
1st plural	—	—
2nd plural	karttõga	elka karttõga
3rd plural	karttõgod1)	—
impersonal	—	—
Nominal forms
Infinitives			Participles
				active	passive
1st		kartta	present	karttõjõ2)	—
2nd	illative	karttõma	past	karttõnnu	kartõttu
	inessive	karttõmõz	'Standardized' inflection based on the Vaipooli dialects; see WT:AVOT. 1) using la is more common 2) also used as the agent noun
	elative	karttõmõss
	abessive	karttõmõttõ

References

• Hallap, V.; Adler, E.; Grünberg, S.; Leppik, M. (2012), “karttaa”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language]‎^[2], 2nd edition, Tallinn