kartta

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology 1[edit]

Noun[edit]

kartta

  1. map
Declension[edit]
Inflection of kartta (Kotus type 9/kala, tt-t gradation)
nominative kartta kartat
genitive kartan karttojen
partitive karttaa karttoja
illative karttaan karttoihin
singular plural
nominative kartta kartat
accusative nom.? kartta kartat
gen. kartan
genitive kartan karttojen
karttainrare
partitive karttaa karttoja
inessive kartassa kartoissa
elative kartasta kartoista
illative karttaan karttoihin
adessive kartalla kartoilla
ablative kartalta kartoilta
allative kartalleˣ kartoilleˣ
essive karttana karttoina
translative kartaksi kartoiksi
instructive kartoin
abessive kartatta kartoitta
comitative karttoineen
Derived terms[edit]
Related terms[edit]

Etymology 2[edit]

Noun[edit]

kartta

  1. Partitive singular form of karsi.

Anagrams[edit]