kaulain

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology 1[edit]

kaula (neck) +‎ -in

Noun[edit]

kaulain

  1. collar (device placed around the neck, especially one that is not kaulus, kauluri or panta)
Declension[edit]
Inflection of kaulain (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative kaulain kaulaimet
genitive kaulaimen kaulaimien
kaulainten
partitive kaulainta kaulaimia
illative kaulaimeen kaulaimiin
singular plural
nominative kaulain kaulaimet
accusative nom. kaulain kaulaimet
gen. kaulaimen
genitive kaulaimen kaulaimien
kaulainten
partitive kaulainta kaulaimia
inessive kaulaimessa kaulaimissa
elative kaulaimesta kaulaimista
illative kaulaimeen kaulaimiin
adessive kaulaimella kaulaimilla
ablative kaulaimelta kaulaimilta
allative kaulaimelle kaulaimille
essive kaulaimena kaulaimina
translative kaulaimeksi kaulaimiksi
instructive kaulaimin
abessive kaulaimetta kaulaimitta
comitative kaulaimineen
Compounds[edit]

Etymology 2[edit]

Alternative forms[edit]

Noun[edit]

kaulain

  1. Genitive plural form of kaula.

Anagrams[edit]