keli

See also: kēlì

Fijian

Etymology

From Proto-Central-Pacific *keli, from Proto-Oceanic *kali, *keli, from Proto-Malayo-Polynesian *kali, from Proto-Austronesian *kalih.

Verb

keli

1. obsolete spelling of keri (“to dig”)

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *keli, borrowed from Proto-Baltic *keljas (compare Latvian ceļš (“road”), Lithuanian kelias (“road”)).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkeli/, [ˈk̟e̞li]
• Rhymes: -eli
• Syllabification^(key): ke‧li
• Hyphenation^(key): ke‧li

Noun

keli

1. weather conditions relating specifically to surfaces for travel (such as road conditions or skiing conditions)
2. (colloquial) weather

   Synonym: sää

Declension

Inflection of keli (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		keli	kelit
genitive		kelin	kelien
partitive		keliä	kelejä
illative		keliin	keleihin
		singular	plural
nominative		keli	kelit
accusative	nom.	keli	kelit
	gen.	kelin
genitive		kelin	kelien
partitive		keliä	kelejä
inessive		kelissä	keleissä
elative		kelistä	keleistä
illative		keliin	keleihin
adessive		kelillä	keleillä
ablative		keliltä	keleiltä
allative		kelille	keleille
essive		kelinä	keleinä
translative		keliksi	keleiksi
abessive		kelittä	keleittä
instructive		—	kelein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of keli (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kelini kelini accusative nom. kelini kelini gen. kelini genitive kelini kelieni partitive keliäni kelejäni inessive kelissäni keleissäni elative kelistäni keleistäni illative keliini keleihini adessive kelilläni keleilläni ablative keliltäni keleiltäni allative kelilleni keleilleni essive kelinäni keleinäni translative kelikseni keleikseni abessive kelittäni keleittäni instructive — — comitative — keleineni second-person singular possessor singular plural nominative kelisi kelisi accusative nom. kelisi kelisi gen. kelisi genitive kelisi keliesi partitive keliäsi kelejäsi inessive kelissäsi keleissäsi elative kelistäsi keleistäsi illative keliisi keleihisi adessive kelilläsi keleilläsi ablative keliltäsi keleiltäsi allative kelillesi keleillesi essive kelinäsi keleinäsi translative keliksesi keleiksesi abessive kelittäsi keleittäsi instructive — — comitative — keleinesi first-person plural possessor singular plural nominative kelimme kelimme accusative nom. kelimme kelimme gen. kelimme genitive kelimme keliemme partitive keliämme kelejämme inessive kelissämme keleissämme elative kelistämme keleistämme illative keliimme keleihimme adessive kelillämme keleillämme ablative keliltämme keleiltämme allative kelillemme keleillemme essive kelinämme keleinämme translative keliksemme keleiksemme abessive kelittämme keleittämme instructive — — comitative — keleinemme second-person plural possessor singular plural nominative kelinne kelinne accusative nom. kelinne kelinne gen. kelinne genitive kelinne kelienne partitive keliänne kelejänne inessive kelissänne keleissänne elative kelistänne keleistänne illative keliinne keleihinne adessive kelillänne keleillänne ablative keliltänne keleiltänne allative kelillenne keleillenne essive kelinänne keleinänne translative keliksenne keleiksenne abessive kelittänne keleittänne instructive — — comitative — keleinenne third-person possessor singular plural nominative kelinsä kelinsä accusative nom. kelinsä kelinsä gen. kelinsä genitive kelinsä keliensä partitive keliään keliänsä kelejään kelejänsä inessive kelissään kelissänsä keleissään keleissänsä elative kelistään kelistänsä keleistään keleistänsä illative keliinsä keleihinsä adessive kelillään kelillänsä keleillään keleillänsä ablative keliltään keliltänsä keleiltään keleiltänsä allative kelilleen kelillensä keleilleen keleillensä essive kelinään kelinänsä keleinään keleinänsä translative kelikseen keliksensä keleikseen keleiksensä abessive kelittään kelittänsä keleittään keleittänsä instructive — — comitative — keleineen keleinensä

Derived terms

compounds

• ajokeli
• hankikeli
• hiihtokeli
• jääkeli
• keliolosuhteet
• keliolot
• kelirikko
• kelivaroitus
• kesäkeli
• kurakeli
• lehtikeli
• lentokeli
• loskakeli
• lumikeli
• nollakeli
• nuoskakeli
• pakkaskeli
• pääkallokeli
• radiokeli
• rapakeli
• rekikeli
• sohjokeli
• suksikeli
• suojakeli
• talvikeli
• terassikeli
• vesikeli
• vitikeli
• välikeli

Further reading

• “keli”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2 July 2023

Anagrams

• elki

Ido

Noun

keli

1. plural of kelo

Kabuverdianu

Etymology

Originally "ke-li". From "kel" Portuguese aquilo ("this") + "li".

Adverb

keli

1. this

Karelian

Regional variants of keli

North Karelian (Viena)	keli
South Karelian (Tver)	keli

Etymology

From Proto-Finnic *keli. Cognates include Finnish keli.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkelʲi/
• Hyphenation: ke‧li

Noun

keli (genitive kelin, partitive kelie)

1. condition of a road

Declension

Viena Karelian declension of keli (type 2/risti, no gradation)
	singular	plural
nominative	keli	kelit
genitive	kelin	kelien
partitive	kelie	kelijä
illative	kelih	kelilöih
inessive	kelissä	kelilöissä
elative	kelistä	kelilöistä
adessive	kelillä	kelilöillä
ablative	keliltä	kelilöiltä
translative	keliksi	kelilöiksi
essive	kelinä	kelilöinä
comitative	—	kelilöineh
abessive	kelittä	kelilöittä
prolative	—	—
instructive	—	kelilöin

Tver Karelian declension of keli (type 2/risti, no gradation)
	singular	plural
nominative	keli	kelit
genitive	kelin	kelilöin
partitive	kelie	kelilöidä
illative	kelih	kelilöih
inessive	kelissä	kelilöissä
elative	kelistä	kelilöistä
adessive	kelillä	kelilöillä
ablative	kelildä	kelilöildä
translative	keliksi	kelilöiksi
essive	kelinä	kelilöinä
comitative	kelinke	kelilöinke
abessive	kelittä	kelilöittä
prolative	keličči	kelilöičči
instructive	—	kelilöin

Possessive forms of keli
1st person	kelini
2nd person	kelis
3rd person	kelih
*) Possessive forms are very rare for adjectives and only used in substantivised clauses.

References

• P. Zaykov; L. Rugoyeva (1999), “keli”, in Карельско-Русский словарь (Северно-Карельские диалекты) [Karelian-Russian dictionary (North Karelian dialects)], Petrozavodsk, →ISBN, page 51
• Pertti Virtaranta; Raija Koponen (2009), “keli”, in Marja Torikka, editor, Karjalan kielen sanakirja‎^[3], Helsinki: Kotus, →ISSN

Lithuanian

Etymology

From Proto-Indo-European *kʷo- (“interrogative, relative stem”).

Pronunciation

• IPA^(key): [kʲɛˈlʲɪ]

Determiner

keli̇̀

1. how many?
2. several

Declension

This entry needs an inflection-table template.

Tongan

Etymology

From Proto-Polynesian [Term?], from Proto-Oceanic [Term?], from Proto-Malayo-Polynesian *kali, from Proto-Austronesian *kalih.

Pronunciation

• IPA^(key): /ke.li/

Verb

keli

1. to dig (to move hard-packed earth out of the way)

Volapük

Pronoun

keli

1. accusative singular of kel
   • 1952, Arie de Jong, Diatek nulik: Gospul ma ‚Matthaeus’. Kapit: I:

     Omotof soni, keli onemol Yesusi; om ga olelivükom pöpi de sinods onik.

     She will give birth to a son, whom you must name Jesus, because he is the one who is to save his people from their sins.