keli

See also: kēlì

Fijian

Etymology

From Proto-Central-Pacific *keli, from Proto-Oceanic *kali, *keli, from Proto-Malayo-Polynesian *kali, from Proto-Austronesian *kalih.

Verb

keli

1. Obsolete spelling of keri (“to dig”)

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *keli, borrowed from Proto-Baltic *kel- (compare Latvian ceļš (“road”), Lithuanian kelias (“road”)).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkeli/, [ˈk̟e̞li]
• Rhymes: -eli
• Syllabification^(key): ke‧li

Noun

keli

1. weather conditions relating specifically to surfaces for travel (such as road conditions or skiing conditions)
2. (colloquial) weather

   Synonym: sää

Declension

Inflection of keli (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		keli	kelit
genitive		kelin	kelien
partitive		keliä	kelejä
illative		keliin	keleihin
		singular	plural
nominative		keli	kelit
accusative	nom.	keli	kelit
	gen.	kelin
genitive		kelin	kelien
partitive		keliä	kelejä
inessive		kelissä	keleissä
elative		kelistä	keleistä
illative		keliin	keleihin
adessive		kelillä	keleillä
ablative		keliltä	keleiltä
allative		kelille	keleille
essive		kelinä	keleinä
translative		keliksi	keleiksi
instructive		—	kelein
abessive		kelittä	keleittä
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of keli (type risti)

first-person singular possessor singular plural nominative kelini kelini accusative nom. kelini kelini gen. kelini genitive kelini kelieni partitive keliäni kelejäni inessive kelissäni keleissäni elative kelistäni keleistäni illative keliini keleihini adessive kelilläni keleilläni ablative keliltäni keleiltäni allative kelilleni keleilleni essive kelinäni keleinäni translative kelikseni keleikseni instructive — — abessive kelittäni keleittäni comitative — keleineni second-person singular possessor singular plural nominative kelisi kelisi accusative nom. kelisi kelisi gen. kelisi genitive kelisi keliesi partitive keliäsi kelejäsi inessive kelissäsi keleissäsi elative kelistäsi keleistäsi illative keliisi keleihisi adessive kelilläsi keleilläsi ablative keliltäsi keleiltäsi allative kelillesi keleillesi essive kelinäsi keleinäsi translative keliksesi keleiksesi instructive — — abessive kelittäsi keleittäsi comitative — keleinesi first-person plural possessor singular plural nominative kelimme kelimme accusative nom. kelimme kelimme gen. kelimme genitive kelimme keliemme partitive keliämme kelejämme inessive kelissämme keleissämme elative kelistämme keleistämme illative keliimme keleihimme adessive kelillämme keleillämme ablative keliltämme keleiltämme allative kelillemme keleillemme essive kelinämme keleinämme translative keliksemme keleiksemme instructive — — abessive kelittämme keleittämme comitative — keleinemme second-person plural possessor singular plural nominative kelinne kelinne accusative nom. kelinne kelinne gen. kelinne genitive kelinne kelienne partitive keliänne kelejänne inessive kelissänne keleissänne elative kelistänne keleistänne illative keliinne keleihinne adessive kelillänne keleillänne ablative keliltänne keleiltänne allative kelillenne keleillenne essive kelinänne keleinänne translative keliksenne keleiksenne instructive — — abessive kelittänne keleittänne comitative — keleinenne third-person possessor singular plural nominative kelinsä kelinsä accusative nom. kelinsä kelinsä gen. kelinsä genitive kelinsä keliensä partitive keliään keliänsä kelejään kelejänsä inessive kelissään kelissänsä keleissään keleissänsä elative kelistään kelistänsä keleistään keleistänsä illative keliinsä keleihinsä adessive kelillään kelillänsä keleillään keleillänsä ablative keliltään keliltänsä keleiltään keleiltänsä allative kelilleen kelillensä keleilleen keleillensä essive kelinään kelinänsä keleinään keleinänsä translative kelikseen keliksensä keleikseen keleiksensä instructive — — abessive kelittään kelittänsä keleittään keleittänsä comitative — keleineen keleinensä

Compounds

compounds

• ajokeli
• hankikeli
• hiihtokeli
• jääkeli
• keliolosuhteet
• keliolot
• kelirikko
• kesäkeli
• kurakeli
• lehtikeli
• lentokeli
• loskakeli
• lumikeli
• nollakeli
• nuoskakeli
• pakkaskeli
• pääkallokeli
• rapakeli
• rekikeli
• sohjokeli
• suksikeli
• suojakeli
• talvikeli
• vesikeli
• vitikeli

Further reading

• "keli" in Kielitoimiston sanakirja (Dictionary of Contemporary Finnish).

Anagrams

• elki

Ido

Noun

keli

1. plural of kelo

Kabuverdianu

Etymology

Originally "ke-li". From "kel" Portuguese aquilo ("this") + "li".

Adverb

keli

1. this

Karelian

Noun

keli

1. road

Tongan

Etymology

From Proto-Polynesian [Term?], from Proto-Oceanic [Term?], from Proto-Malayo-Polynesian *kali, from Proto-Austronesian *kalih.

Pronunciation

• IPA^(key): /ke.li/

Verb

keli

1. to dig (to move hard-packed earth out of the way)

Volapük

Pronoun

keli

1. accusative singular of kel