keli

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Fijian[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Oceanic, from Proto-Malayo-Polynesian *kali, from Proto-Austronesian *kalih.

Verb[edit]

keli

  1. obsolete spelling of keri ‎(to dig)

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

keli

  1. (colloquial) weather
  2. road conditions

Declension[edit]

Inflection of keli (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative keli kelit
genitive kelin kelien
partitive keliä kelejä
illative keliin keleihin
singular plural
nominative keli kelit
accusative nom.? keli kelit
gen. kelin
genitive kelin kelien
partitive keliä kelejä
inessive kelissä keleissä
elative kelistä keleistä
illative keliin keleihin
adessive kelillä keleillä
ablative keliltä keleiltä
allative kelille keleille
essive kelinä keleinä
translative keliksi keleiksi
instructive kelein
abessive kelittä keleittä
comitative keleineen

Tongan[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Polynesian, from Proto-Oceanic, from Proto-Malayo-Polynesian *kali, from Proto-Austronesian *kalih.

Verb[edit]

keli

  1. to dig (to move hard-packed earth out of the way)

Volapük[edit]

Pronoun[edit]

keli

  1. accusative singular of kel