korkea

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *korkeda.

Adjective[edit]

korkea ‎(comparative korkeampi, superlative korkein)

  1. tall, high (of objects, not of persons)

Declension[edit]

Inflection of korkea (Kotus type 15/korkea, no gradation)
nominative korkea korkeat
genitive korkean korkeiden
korkeitten
partitive korkeaa
korkeata
korkeita
illative korkeaan korkeisiin
korkeihin
singular plural
nominative korkea korkeat
accusative nom. korkea korkeat
gen. korkean
genitive korkean korkeiden
korkeitten
korkeainrare
partitive korkeaa
korkeata
korkeita
inessive korkeassa korkeissa
elative korkeasta korkeista
illative korkeaan korkeisiin
korkeihin
adessive korkealla korkeilla
ablative korkealta korkeilta
allative korkealle korkeille
essive korkeana korkeina
translative korkeaksi korkeiksi
instructive korkein
abessive korkeatta korkeitta
comitative korkeine

Derived terms[edit]

Antonyms[edit]

Anagrams[edit]