kosto

Esperanto

Etymology

From kosti, from English cost, German kosten, Spanish costar, etc.

Pronunciation

• Audio

  (file)

Noun

kosto (accusative singular koston, plural kostoj, accusative plural kostojn)

1. cost

Finnish

Etymology

kostaa (“to avenge”) +‎ -o

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkosto/, [ˈko̞s̠to̞]
• Rhymes: -osto
• Syllabification^(key): kos‧to

Noun

kosto

1. revenge, vengeance, payback
2. retaliation

Declension

Inflection of kosto (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		kosto	kostot
genitive		koston	kostojen
partitive		kostoa	kostoja
illative		kostoon	kostoihin
		singular	plural
nominative		kosto	kostot
accusative	nom.	kosto	kostot
	gen.	koston
genitive		koston	kostojen
partitive		kostoa	kostoja
inessive		kostossa	kostoissa
elative		kostosta	kostoista
illative		kostoon	kostoihin
adessive		kostolla	kostoilla
ablative		kostolta	kostoilta
allative		kostolle	kostoille
essive		kostona	kostoina
translative		kostoksi	kostoiksi
abessive		kostotta	kostoitta
instructive		—	kostoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kosto (type valo)

first-person singular possessor singular plural nominative kostoni kostoni accusative nom. kostoni kostoni gen. kostoni genitive kostoni kostojeni partitive kostoani kostojani inessive kostossani kostoissani elative kostostani kostoistani illative kostooni kostoihini adessive kostollani kostoillani ablative kostoltani kostoiltani allative kostolleni kostoilleni essive kostonani kostoinani translative kostokseni kostoikseni abessive kostottani kostoittani instructive — — comitative — kostoineni second-person singular possessor singular plural nominative kostosi kostosi accusative nom. kostosi kostosi gen. kostosi genitive kostosi kostojesi partitive kostoasi kostojasi inessive kostossasi kostoissasi elative kostostasi kostoistasi illative kostoosi kostoihisi adessive kostollasi kostoillasi ablative kostoltasi kostoiltasi allative kostollesi kostoillesi essive kostonasi kostoinasi translative kostoksesi kostoiksesi abessive kostottasi kostoittasi instructive — — comitative — kostoinesi first-person plural possessor singular plural nominative kostomme kostomme accusative nom. kostomme kostomme gen. kostomme genitive kostomme kostojemme partitive kostoamme kostojamme inessive kostossamme kostoissamme elative kostostamme kostoistamme illative kostoomme kostoihimme adessive kostollamme kostoillamme ablative kostoltamme kostoiltamme allative kostollemme kostoillemme essive kostonamme kostoinamme translative kostoksemme kostoiksemme abessive kostottamme kostoittamme instructive — — comitative — kostoinemme second-person plural possessor singular plural nominative kostonne kostonne accusative nom. kostonne kostonne gen. kostonne genitive kostonne kostojenne partitive kostoanne kostojanne inessive kostossanne kostoissanne elative kostostanne kostoistanne illative kostoonne kostoihinne adessive kostollanne kostoillanne ablative kostoltanne kostoiltanne allative kostollenne kostoillenne essive kostonanne kostoinanne translative kostoksenne kostoiksenne abessive kostottanne kostoittanne instructive — — comitative — kostoinenne third-person possessor singular plural nominative kostonsa kostonsa accusative nom. kostonsa kostonsa gen. kostonsa genitive kostonsa kostojensa partitive kostoaan kostoansa kostojaan kostojansa inessive kostossaan kostossansa kostoissaan kostoissansa elative kostostaan kostostansa kostoistaan kostoistansa illative kostoonsa kostoihinsa adessive kostollaan kostollansa kostoillaan kostoillansa ablative kostoltaan kostoltansa kostoiltaan kostoiltansa allative kostolleen kostollensa kostoilleen kostoillensa essive kostonaan kostonansa kostoinaan kostoinansa translative kostokseen kostoksensa kostoikseen kostoiksensa abessive kostottaan kostottansa kostoittaan kostoittansa instructive — — comitative — kostoineen kostoinensa

Compounds

• kostonhimo
• verikosto

Further reading

• “kosto”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (online dictionary, continuously updated, in Finnish), Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• sokot

Ido

Etymology

Borrowed from French côte, Italian costa, Spanish costilla.

Noun

kosto (plural kosti)

1. rib

Latvian

Participle

kosto

1. inflection of kostais:
   1. vocative/accusative/instrumental singular masculine/feminine
   2. genitive plural masculine/feminine