mennyt

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

< mennä ‎(to go)

Verb[edit]

mennyt

  1. Past active participle of mennä.

Declension[edit]

Inflection of mennyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative mennyt menneet
genitive menneen menneiden
menneitten
partitive mennyttä menneitä
illative menneeseen menneisiin
menneihin
singular plural
nominative mennyt menneet
accusative nom. mennyt menneet
gen. menneen
genitive menneen menneiden
menneitten
partitive mennyttä menneitä
inessive menneessä menneissä
elative menneestä menneistä
illative menneeseen menneisiin
menneihin
adessive menneellä menneillä
ablative menneeltä menneiltä
allative menneelle menneille
essive menneenä menneinä
translative menneeksi menneiksi
instructive mennein
abessive menneettä menneittä
comitative menneine

Noun[edit]

mennyt

  1. past, days of yore, bygones, halcyon days
  2. water under the bridge
    He sopivat, että heidän vanhat riitansa olisivat mennyttä ja päättivät alkaa alusta.
    They agreed that their old disputes were water under the bridge and decided to make a fresh start.

Declension[edit]

Inflection of mennyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative mennyt menneet
genitive menneen menneiden
menneitten
partitive mennyttä menneitä
illative menneeseen menneisiin
menneihin
singular plural
nominative mennyt menneet
accusative nom. mennyt menneet
gen. menneen
genitive menneen menneiden
menneitten
partitive mennyttä menneitä
inessive menneessä menneissä
elative menneestä menneistä
illative menneeseen menneisiin
menneihin
adessive menneellä menneillä
ablative menneeltä menneiltä
allative menneelle menneille
essive menneenä menneinä
translative menneeksi menneiksi
instructive mennein
abessive menneettä menneittä
comitative menneineen

Synonyms[edit]

Antonyms[edit]

See also[edit]