Jump to content

mennyt

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

mennä (to go) +‎ -nyt

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈmenːyt/, [ˈme̞nːyt̪]
  • Rhymes: -enːyt
  • Hyphenation(key): men‧nyt

Noun

[edit]

mennyt

  1. past, days of yore, bygones, halcyon days
  2. water under the bridge
    He sopivat, että heidän vanhat riitansa olisivat mennyttä ja päättivät alkaa alusta.
    They agreed that their old disputes were water under the bridge and decided to make a fresh start.

Declension

[edit]
Inflection of mennyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative mennyt menneet
genitive menneen menneiden
menneitten
partitive mennyttä menneitä
illative menneeseen menneisiin
menneihin
singular plural
nominative mennyt menneet
accusative nom. mennyt menneet
gen. menneen
genitive menneen menneiden
menneitten
partitive mennyttä menneitä
inessive menneessä menneissä
elative menneestä menneistä
illative menneeseen menneisiin
menneihin
adessive menneellä menneillä
ablative menneeltä menneiltä
allative menneelle menneille
essive menneenä menneinä
translative menneeksi menneiksi
abessive menneettä menneittä
instructive mennein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of mennyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative menneeni menneeni
accusative nom. menneeni menneeni
gen. menneeni
genitive menneeni menneideni
menneitteni
partitive mennyttäni menneitäni
inessive menneessäni menneissäni
elative menneestäni menneistäni
illative menneeseeni menneisiini
menneihini
adessive menneelläni menneilläni
ablative menneeltäni menneiltäni
allative menneelleni menneilleni
essive menneenäni menneinäni
translative menneekseni menneikseni
abessive menneettäni menneittäni
instructive
comitative menneineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative menneesi menneesi
accusative nom. menneesi menneesi
gen. menneesi
genitive menneesi menneidesi
menneittesi
partitive mennyttäsi menneitäsi
inessive menneessäsi menneissäsi
elative menneestäsi menneistäsi
illative menneeseesi menneisiisi
menneihisi
adessive menneelläsi menneilläsi
ablative menneeltäsi menneiltäsi
allative menneellesi menneillesi
essive menneenäsi menneinäsi
translative menneeksesi menneiksesi
abessive menneettäsi menneittäsi
instructive
comitative menneinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative menneemme menneemme
accusative nom. menneemme menneemme
gen. menneemme
genitive menneemme menneidemme
menneittemme
partitive mennyttämme menneitämme
inessive menneessämme menneissämme
elative menneestämme menneistämme
illative menneeseemme menneisiimme
menneihimme
adessive menneellämme menneillämme
ablative menneeltämme menneiltämme
allative menneellemme menneillemme
essive menneenämme menneinämme
translative menneeksemme menneiksemme
abessive menneettämme menneittämme
instructive
comitative menneinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative menneenne menneenne
accusative nom. menneenne menneenne
gen. menneenne
genitive menneenne menneidenne
menneittenne
partitive mennyttänne menneitänne
inessive menneessänne menneissänne
elative menneestänne menneistänne
illative menneeseenne menneisiinne
menneihinne
adessive menneellänne menneillänne
ablative menneeltänne menneiltänne
allative menneellenne menneillenne
essive menneenänne menneinänne
translative menneeksenne menneiksenne
abessive menneettänne menneittänne
instructive
comitative menneinenne

Synonyms

[edit]

Antonyms

[edit]

Derived terms

[edit]
compounds

See also

[edit]

Participle

[edit]

mennyt

  1. past active participle of mennä

Declension

[edit]
Inflection of mennyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative mennyt menneet
genitive menneen menneiden
menneitten
partitive mennyttä menneitä
illative menneeseen menneisiin
menneihin
singular plural
nominative mennyt menneet
accusative nom. mennyt menneet
gen. menneen
genitive menneen menneiden
menneitten
partitive mennyttä menneitä
inessive menneessä menneissä
elative menneestä menneistä
illative menneeseen menneisiin
menneihin
adessive menneellä menneillä
ablative menneeltä menneiltä
allative menneelle menneille
essive menneenä menneinä
translative menneeksi menneiksi
abessive menneettä menneittä
instructive mennein
comitative menneine
Possessive forms of mennyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative menneeni menneeni
accusative nom. menneeni menneeni
gen. menneeni
genitive menneeni menneideni
menneitteni
partitive mennyttäni menneitäni
inessive menneessäni menneissäni
elative menneestäni menneistäni
illative menneeseeni menneisiini
menneihini
adessive menneelläni menneilläni
ablative menneeltäni menneiltäni
allative menneelleni menneilleni
essive menneenäni menneinäni
translative menneekseni menneikseni
abessive menneettäni menneittäni
instructive
comitative menneineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative menneesi menneesi
accusative nom. menneesi menneesi
gen. menneesi
genitive menneesi menneidesi
menneittesi
partitive mennyttäsi menneitäsi
inessive menneessäsi menneissäsi
elative menneestäsi menneistäsi
illative menneeseesi menneisiisi
menneihisi
adessive menneelläsi menneilläsi
ablative menneeltäsi menneiltäsi
allative menneellesi menneillesi
essive menneenäsi menneinäsi
translative menneeksesi menneiksesi
abessive menneettäsi menneittäsi
instructive
comitative menneinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative menneemme menneemme
accusative nom. menneemme menneemme
gen. menneemme
genitive menneemme menneidemme
menneittemme
partitive mennyttämme menneitämme
inessive menneessämme menneissämme
elative menneestämme menneistämme
illative menneeseemme menneisiimme
menneihimme
adessive menneellämme menneillämme
ablative menneeltämme menneiltämme
allative menneellemme menneillemme
essive menneenämme menneinämme
translative menneeksemme menneiksemme
abessive menneettämme menneittämme
instructive
comitative menneinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative menneenne menneenne
accusative nom. menneenne menneenne
gen. menneenne
genitive menneenne menneidenne
menneittenne
partitive mennyttänne menneitänne
inessive menneessänne menneissänne
elative menneestänne menneistänne
illative menneeseenne menneisiinne
menneihinne
adessive menneellänne menneillänne
ablative menneeltänne menneiltänne
allative menneellenne menneillenne
essive menneenänne menneinänne
translative menneeksenne menneiksenne
abessive menneettänne menneittänne
instructive
comitative menneinenne

Further reading

[edit]